Aegyza II

Betula nana, osa 229

Hacod nousi jokea ylävirtaan. Rovos oli leveä ja hitaasti virtaava joki, jota pystyi purjehtimaan kyläpäällikön mukaan helposti Aterniin saakka. Sen jälkeen joki kuulemma alkoi olla merialuksille liian matala ja kapea. Kauemmaksi kohti joen lähteitä piti kulkea pienellä ja kapealla jokialuksella.

Mihail ei kuitenkaan aikonut lähteä etsimään Rovoksen lähteitä. Hänelle riitti Atern, koska sieltä hän saattoi saada sovittua itselleen ja kansalleen paikan, jossa elää elämänsä onnellisena loppuun saakka. Näin Mihail ainakin toivoi. Hän ei ollut varma, että uskoiko ajatukseen.

Joen länsirannan puolella kauempana joesta näkyi suuria rakennelmia. Aternin piti kuitenkin olla vielä puolen päivän matkan päässä. Mihail kääntyi kyläpäällikkö Ramonin pojan puoleen.

”Mitä nuo ovat?” Mihail kysyi.

”Ne ovat menneiden aikojen kuninkaiden hautoja”, Amon vastasi.

”Nehän ovat valtavia”, Mihail sanoi.

”Täällä ollut valtakunta oli suuri ja sen rakentajat olivat vielä suurempia”, Amon sanoi.

”Tai suuruudenhulluja ainakin”, Edkar sanoi.

”Onko tuo siis nekropoli?” Mihail kysyi.

”Mikä on nekropoli?” Amon kysyi.

”Suuri hautausmaa”, Edkar vastasi.

”Kyllä, se on suuri hautausmaa. Tänne joelle näkyvät vain suurimmat haudat. Tuo koko ympäristö on kuitenkin täynnä hautoja. Olen kuullut, että siellä ei ole vain kuninkaiden hautoja, vaan siellä ovat myös kuningattaret ja palvelijat. Kansankin haudat ovat jossakin tuolla. Luulen niiden kuitenkin olevan kauempana joesta, missä on enemmän tilaa”, Amon sanoi.

”Se on hyvä tietää”, Mihail sanoi.

Amon katsoi Mihailia ja Edkaria pelokkaana.

”Toivon, että jätätte menneiden aikojen kuninkaat rauhaan”, Amon sanoi.

”Olemme tulleet tänne, jotta saisimme elää rauhassa. Emme ryöstämään hautoja”, Mihail sanoi.

”Kiitän teitä siitä”, Amon sanoi.

Amon kumarsi Mihailille ja meni laivan ruorissa olevan Sarnelin puheille.

”Emme kuitenkaan varmaan voi mitään sille, jos menneiden aikojen kansa päättää poistua haudoistaan”, Edkar sanoi.

”Toivon, ettei sellaiselle polulle meidän ei tarvitse lähteä”, Mihail sanoi.

”Toivon mukaan ei, mutta on hyvä tietää, että meillä on myös tällainen optio”, Edkar sanoi.

Edkar jätti Mihailin pohtimaan asiaa keskenään.

Mihail katseli kaukana näkyviä hautarakennelmia jonkin aikaa yksinään ja tunsi olonsa yksinäiseksi. Emily liittyi hänen seuraansa, kun haudat alkoivat jo jäädä taakse.

”Mitä nuo ovat?” Emily kysyi.

”Ne ovat kuulemma menneiden aikojen kuninkaiden hautoja”, Mihail vastasi.

”Aiotko sinä rakennuttaa itsellesi tuollaisen?” Emily kysyi.

”En ehkä ihan tuollaisen muotoista”, Mihail vastasi.

Mihail naurahti. Emilyn ilme oli vakavampi.

”Mitä?” Mihail kysyi.

”Ei kuolema ole naurun asia”, Emily sanoi.

”Ei tietenkään”, Mihail sanoi.

”Luuletko, että saamme sovitta itsellemme jonkin hyvän paikan Aternissa?” Emily kysyi.

”Toivon niin”, Mihail vastasi.

Aegyza

Betula nana, osa 228

Mihailin laivasto oli osunut lähes keskelle Aegyzan rannikkoa. He olivat Aegyzan kahteen osaan jakavan Rovos-joen länsipuolella. Tämä oli turvallisempi puoli joesta, jos halusi päästä Suuresta keisarikunnasta mahdollisimman kauaksi. Joen suu jäi puolen päivän matkan päähän heidän maihinnousupaikasta itään.

Aegyzan rannikolla oli pieniä kalastajakyliä, mutta ei mitään suurempia kaupunkeja. Kyläpäälliköt kertoivat, että vaikka Aegyzalla oli suuri menneisyys, oli vehreän joen alue nykyään suhteellisen harvaan asuttua aluetta. Ainoa suurempi asutuskeskus oli hieman rannikolta pohjoiseen Rovos-joen mutkassa sijaitseva Atern.

Kalastajakylien kyläpäälliköt kertoivat Aternin olevan keskus kaupalle, jota käytiin niin Suuren keisarikunnan kuin Imperiumin kanssa. Erityisen läheinen kauppakumppani oli Suuren keisarikunnan eteläisin osa Suthende. Suthende oli kuningaskunta, joka oli etäisyydestään pääkaupungista huolimatta yksi tiukimmin keisariin uskova keisarikunnan osa. Useampi vaalikeisari oli ollut Suthendelainen.

”Meidän läsnäolomme alueella saattaa häiritä kauppaa”, Mihail sanoi.

”Sen varmasti Aternin kauppakumppanit tulevat huomaamaan”, kyläpäällikkö Ramon sanoi.

”Tulemme tarvitsemaan kauppareittien hedelmiä pitkään. Joudumme aloittamaan aivan tyhjästä”, Karl sanoi.

”Tarvitsemme myös tilaa, mihin asettua”, Mihail sanoi.

”Parhaat viljelysmaat joen rannoilta ovat käytössä, mutta kauempana joesta löytyy varmasti tilaa. En voi tietysti luvata mitään, sillä olen vain pienen rannikkokylän kyläpäällikkö”, kyläpäällikkö Ramon sanoi.

”Ymmärrämme. Meidän täytyy lähteä Aterniin heti, kun vain pääsemme. Voimme keskustella näistä asioista siellä”, Mihail sanoi.

”Se on varmasti paras ratkaisu”, kyläpäällikkö Ramon sanoi.

”Voitko antaa meille oppaan?” Mihail kysyi.

”Uskoisin teidän osaavan sinne ilmankin”, kyläpäällikkö Ramon vastasi.

”Kaupungin varmasti löydämme vain purjehtimalla ylös jokea. Paikallisia johtajia voi sen sijaan olla vaikeampi löytää”, Mihail sanoi.

”Lähetän poikani Amonin teidän mukaan. Hän on asioinut usein Aternissa puolestani”, kyläpäällikkö Ramon sanoi.

”Toivon myös, että laivastomme voi jäädä tähän rannikolle”, Mihail sanoi.

”Kunhan ette ole liian kauaa. Me elämme kalastamisesta. Jos täällä on liian paljon väkeä kalastamassa, kalat voivat loppua”, kyläpäällikkö Ramon sanoi.

Mihail nyökkäsi.

Kohti Aegyzaa

Betula nana, osa 227

Sarnel upotti Mihailin käskyn mukaan Suuren keisarikunnan laivat tulitaikuudellaan. Taistelun oli päättynyt. Mihailin muu laivasto oli kärsinyt tappioita, mutta tilanteeseen nähden suhteellisen lieviä sellaisia. Edkar Netronova osasi johtamaan myös meritaistelua.

Koko laivasto kellui yön yli paikoillaan merellä korjaten pahimpia vaurioita ja tasaten lasteja ja miehistöjä laivasta toiseen. Seuraavana päivänä laivasto kääntyi kohti Aegyzaa.

Pitkän purjehduksen ja yhden myrskyn jälkeen manner häämötti taivaanrannassa.

”Olemmeko oikeassa kohdassa rannikkoa?” Mihail kysyi.

”Minun suunnistustaitoni mukaan olemme”, Narsha vastasi.

”Käydään tarkistamassa lentävällä matolla”, Mihail sanoi.

Sarnel takoi lentävän maton ja hyppäsi Mihailin ja Emilyn kanssa sen kyytiin.

”Palaamme pian. Älkää lähestykö rannikkoa ennen sitä”, Mihail sanoi.

Narsha nyökkäsi.

”Käydään vielä nopeasti Edkarin luona”, Mihail sanoi.

Sarnel nyökkäsi ja ohjasi lentävän maton kohti Edkarin laivaa.

”Miksi haluat käydä Edkarin luona?” Emily kysyi.

”Haluan keskustella hänen kanssaan nopeasti”, Mihail vastasi.

Edkarin laivan luona Mihail astui lentävältä matolta laivan komentosillalle. Sarnel ja Emily jäivät maton kyytiin.

”Teidän ylhäisyytenne”, Edkar sanoi.

Edkar teki pienen kumarruksen. Muut komentosillalla seurasivat hänen esimerkkiään. Suurin osa laivan miehistöstä oli epäkuolleita. Myös Nils Tammi oli komentosillalla.

”Menemme tutkimaan olemmeko oikeassa kohdassa rannikkoa. En kaipaa lisää huonoja yllätyksiä”, Mihail sanoi.

”Se on varmasti viisasta. Olen kuullut, että karshaanit ovat hyviä kaikessa, mutta aina kannattaa tarkistaa”, Edkar sanoi.

”Haluan, että odotatte tällä etäisyydellä, että palaamme”, Mihail sanoi.

”Teemme sen, mitä sinä käsket meidän tehdä. Ilman sinua meistä kellään ei ole tulevaisuutta”, Edkar sanoi.

”Toivon, että en ole ainoa kortti pakassamme”, Mihail sanoi.

”Et ole, mutta olet pakkamme valttikortti”, Edkar sanoi.

Mihail nyökkäsi ja käänsi katseensa kohti rannikkoa.

”Halusitko puhua jostain muustakin?” Edkar kysyi.

”Halusin. Olen huolissani siitä, että mitä jos tuolla onkin paljon asukkaita”, Mihail vastasi.

”Emmeköhän me pärjää heille”, Edkar sanoi.

”En halua aloittaa uutta sotaa”, Mihail sanoi.

”Se voisi kyllä tuoda Suuren keisarikunnan tännekin kimppuumme”, Edkar sanoi.

”Sekin, mutta ennemmin ajattelin sitä, etteivät täällä elävät ole ansainneet sotaa”, Mihail sanoi.

”Emme mekään. Me olemme ansainneet vapauden elää rauhassa. Siksi me olemme sodassa. Me puolustamme sitä, mikä on meille tärkeää”, Edkar sanoi.

”Niin. Puolustamme meille tärkeitä asioita. Emme valloita maailmaa”, Mihail sanoi.

Edkar nyökkäsi.

Mihail kääntyi lentävän maton luokse.

”Palaamme pian”, Mihail sanoi.

”Odotamme sitä”, Edkar sanoi.

Mihail nousi lentävälle matolle, jonka Sarnel ohjasi kohti rannikkoa.

Taistelu merellä päättyy III

Betula nana, osa 226

Taistelu alkoi lähestyä ja myös Suuren keisarikunnan laivat huomasivat lähestyvän laivan. Yksi laivoista kääntyi pois taistelusta ja tuli heitä vastaan.

”Yritämmekö kaapata nuokin laivat?” Narsha kysyi.

”Ei laivoista varmasti mitään haittaakaan ole. Ei kuitenkaan takerruta siihen. Jos valtaaminen osoittautuu vaikeaksi, niin voimme myös vain upottaa kaikki”, Mihail vastasi.

”Helpointa olisi taikuudella upottaa kaikki”, Sarnel sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Sinä et kuitenkaan ole kunnossa sen tekemiseen”, Sarnel sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Mihail kysyi.

”Et pysy edes pystyssä omin voimin. Sinun on parempi jäädä tästä osasta taistelua sivuun”, Sarnel vastasi.

Mihail köhi ja yritti irrottautua Emilyn tuesta. Hänen jalkansa eivät kuitenkaan kantaneet kunnolla ja hän olisi kaatunut komentosillalle, jos Emily ei olisi tarttunut häneen ja ottanut takaisin tuettavakseen.

”Minä haluan taistella”, Mihail sanoi.

”Tiedän, mutta joskus kannattaa antaa muidenkin taistella. Et pysty yksin kaikkeen. Ei kukaan pysty”, Sarnel sanoi.

Mihail halusi väittää vastaan, mutta aisti Sarnelin päättäväisyyden ja päätti antaa Sarnelin pitää päänsä.

”Jos minusta ei ole taisteluun, niin ei minusta ole eläyttämään uusia sotilaita. Menen hyttiin lepäämään”, Mihail sanoi.

”Yritämmekö siis vallata noita laivoja?” Sarnel kysyi.

”Ei, älkää. Se olisi vain ajanhukkaa. Upottakaa ne kaikki”, Mihail vastasi.

Sarnel katsoi hetken Mihailia silmiin ja nyökkäsi. Muut alkoivat valmistautua taisteluun ja Mihail lähti Emilyn kanssa hyttiin. Epäkuolleet tervehtivät heitä matkalla.

Taistelu merellä päättyy II

Betula nana, osa 225

Sotilaat ja merimiehet katsoivat pelokkaina Mihailia. Mihail katseli edessään olevaa ruumispinoa tuimana. Liian monta oli saanut hautapaikkansa merestä. Liian moni hyvä ruumis, jonka olisi voinut eläyttää taistelemaan uudestaan.

Narsha tuli komentosillalta alas keskikannelle Mihailin luokse.

”Riittävätkö voimasi varmasti näiden kaikkien eläyttämiseen ja taisteluun?” Narsha kysyi.

”Niiden on riitettävä”, Mihail sanoi.

Narsha nyökkäsi ja päästi Mihailin loitsimaan.

Suuren ruumisjoukon eläyttäminen edes välttävällä tasolla kulutti Mihaililta valtavan määrän taikavoimaa. Jostain hän kuitenkin kiskoi voimia lisää esille sitä mukaa, kun eläytysloitsu sitä vaati.

Useampi sotilas ja merimies hyppäsivät laivasta mereen, kun kuolleet alkoivat nousta. Suurin osa kuitenkin pelkäsi niin paljon, ettei kyennyt liikkumaan.

Myös Emily oli tullut kannelle katsomaan loitsun etenemistä. Vaikka hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen, että Mihail eläytti kuolleita sotilaita, hän ryntäsi Mihailin tueksi, kun tämä oli saanut loitsun loppuun ja pysyi vain vaivoin seisaallaan.

”Sinun pitää olla varovaisempi”, Emily sanoi.

Mihail joutui tasaamaan hengitystään Emilyyn tukeutuen ennen kuin pystyi vastaamaan.

”En voi olla”, Mihail sanoi.

”Miksi et?” Emily kysyi.

Mihail katsoi Emilyä silmiin.

”Koska haluan suojella minulla lähellä olevia ihmisiä”, Mihail vastasi.

”Siinä ei välttämättä kannata käyttää kaikkia mahdollisia keinoja”, Emily sanoi.

”Ei enää pitkään tarvitsekaan. Tämän taistelun jälkeen pääsemme Aegyzaan ja Suuren keisarikunnan ulottumattomiin. Sitten voimme olla rauhassa”, Mihail sanoi.

”Toivotaan niin”, Emily sanoi.

”Minä tiedän sen olevan niin”, Mihail sanoi.

Emily auttoi Mihailin komentosillalle.

Sotilailla ja merimiehillä kesti tottua uudelleen eläviin tovereihinsa. Mihailin tarkoitus kuitenkin onnistui eikä mitään kapinointia Suuren keisarikunnan miesten suunnalta tullut. Miehet tekivät työnsä mieluummin hyvin kuin vaihtoivat elämänsä epäkuolluuteen.

Vahvasti miehitetty ja aseistettu laiva suuntasi kohti loppua taistelua.