Betula nana, osa 361
Loputtomasti pieniä ja suuria ongelmia. Emily oli uupunut, vaikka oli koko päivän ajan vain istunut pehmeällä valtaistuimella.
Emily huokaisi ja painautui syvemmälle valtaistuimen tyynyihin.
”Pitkä päivä, arvon ruhtinatar?” Sarnel kysyi.
Demoni oli ilmestynyt jostakin takakulmasta valtaistuimen vierelle Emilyn huomaamatta.
”Liian pitkä”, Emily vastasi.
Emily seurasi katseellaan, kun demoni käveli sivupöydän luokse ottamaan itselleen juotavaa. Emilyn henkivartijat katsoivat tätä hieman paheksuvasti, mutta eivät tehneet mitään estääkseen demonia.
”Onko Mihail sinun mielestäsi tehnyt tätä joka päivä?” Emily kysyi.
”Ei, ei joka päivä. Eikä niin päivinä, kun on tehnyt, ole tehnyt tätä yhtä huolellisesti paneutumalla kuin sinä nyt teet”, Sarnel vastasi.
”Sellainen mielikuva minullakin on, mutta halusin toisen mielipiteen”, Emily sanoi.
Emily huokaisi.
”Mitä pohdit?” Sarnel kysyi.
”Pohdin, että mitä minua täällä tarvitaan”, Emily vastasi.
Sarnel ei esittänyt jatkokysymyksiä, koska hän tiesi mihin suuntaan ne johtaisivat. Emily ei kuitenkaan tarvinnut jatkokysymyksiä sinne suuntaan. Hänen ajatuksensa olivat jo Mihailin luona.
”Minun pitäisi olla Mihailin luona”, Emily sanoi.
”Hän pyysi sinua jäämään tänne teidän molempien puolesta”, Sarnel sanoi.
Emily tuhahti.
”Älä nyt sinäkin aloita”, Emily sanoi.
”Se on kuitenkin totta”, Sarnel sanoi.
”Vaikka olisikin, niin tiedän, että minun olisi parempi olla hänen rinnallaan siellä”, Emily sanoi.
Sarnel ei sanonut mitään.
”Minun täytyy päästä lepäämään”, Emily sanoi.
”Hyvä, että muistat myös levätä riittävästi”, Sarnel sanoi.
”Päivän ohjelma ei kuitenkaan ole tässä, mutta murehdin siitä sitten, kun olen saanut olla hetken rauhassa”, Emily sanoi.
Sarnel nyökkäsi.
Emily käveli linnan salien ja portaikkojen läpi omaan nukkumasaliinsa. Hovineidot olivat siellä odottamassa häntä, mutta Emily kaatui heistä välittämättä sängylleen. Hän nukahti nopeasti ja heräsi vasta sitten, kun hänet herätettiin ennen seuraavaa tehtävää.
torstai 24. elokuuta 2023
Ruhtinattaren huoli II
torstai 17. elokuuta 2023
Ruhtinattaren huoli
Betula nana, osa 360
Emily istui valtaistuimella, jonka Mihail oli jättänyt hänen hoidettavakseen lähdettyään itse kohti pohjoisen taisteluita. Hän koki olonsa epämukavaksi. Hyvin pehmustettu tuoli itsessään oli mukava istua. Sen sijaan päätösten määrä, jota häneltä odotettiin, sai olon epämukavaksi. Päätösten odottajat katsoivat häntä ympäri linnan pääsalia, jonka seinustan korokkeelle valtaistuin oli asetettu.
”Seuraava”, Emily sanoi.
Hänen vieressään oleva henkivartija nyökkäsi ja pyysi seuraavan asian esittäjät ruhtinattaren puheille.
”Arvon ruhtinatar, toivon, että kuuntelet huoliani ja toimit sen perusteella parhaasi mukaan”, mies sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Kerro huolesi”, Emily sanoi.
”Yritän olla lyhyt sanoissani, arvon ruhtinatar. Olen kauppias kaupungin torilla, jonka ruhtinas on meille ystävällisesti järjestänyt ja laajentanut, kun kauppiaiden ja kaupunkilaisten tarpeet ovat kasvaneet. Kasvanut väkimäärä on kuitenkin johtanut myös rauhattomuuden kasvuun ja näpistysten määrät ovat kasvaneet. Näpistämistä ja muuta kiusantekoa tapahtuu jo niin paljon, että rehellisen kauppiaan alkaa olla vaikeaa tehdä torilla tienestiään perheensä elättämiseksi”, mies sanoi.
Emily pohti kauppiaan kertomusta ja yritti keksiä tämän esittämään ongelmaa ratkaisua. Toisaalta voisi olla hyvä kysyä asiaa kauppiaalta itseltään.
”Millaista ratkaisua itse toivoisitte asiaan?” Emily kysyi.
Kauppias meni kysymyksestä hämilleen.
”Arvon ruhtinatar, minä olen vain nöyrä kauppias”, mies vastasi.
”Te olette torilla päivittäin ja minä käyn siellä itse vain silloin tällöin. Oletan, että teillä on parempi tieto torin tapahtumista ja miten niitä voisi ratkaista”, Emily sanoi.
Meni hetki ennen kuin mies osasi sanoa mitään. Sittenkin tämä epäröi sanojaan.
”Ehkä torin vartiointia voisi lisätä ja näin näpistelijät jäisivät helpommin kiinni. Arvon ruhtinatar voisi ehkä määrätä tähän sotilaita”, mies sanoi.
Emily silitti mietteliäänä leukaansa.
”Sotilaita on tällä hetkellä varsin vähän, koska olemme sodassa. Voi olla hankalaa lisätä vartiointia niin paljon, että sillä olisi suurta merkitystä”, Emily sanoi.
Kauppias näytti pettyneeltä. Emily halusi ratkaista ongelman, koska hän tiesi torin olevan keskeinen asukkaiden päivittäisten tarpeiden kannalta.
”Kerrotko kuitenkin lisää tästä ongelmasta ja mistä se johtuu”, Emily sanoi.
Kauppias ei ollut varma mistä suunnasta lähestyisi asiaa. Emily kannusti tätä aloittamaan mistä tahansa ja jatkamaan siitä luontevaan suuntaan. Miehen kertoman mukaan ongelmana oli väkimäärä torilla, mikä hankaloitti kojun tarkkailua.
”Olisiko ratkaisu ongelmaan perustaa toinen tori toiselle puolelle kaupunkia jakamaan väkimäärää?” Emily kysyi.
Kauppias oli selvästi vastaamassa kieltävästi, mutta jäi sitten pohtimaan ehdotusta.
”Ehkä se voisikin toimia. Torit voisivat myös palvella eri tarkoituksia, jolloin eri päivinä voisi vierailla eri toreilla”, mies sanoi.
”Nyt meidän täytyy vain löytää sopiva paikka, jonne osa kauppiaista voi siirtyä. Tai useampi, jos se olisi paras ratkaisu”, Emily sanoi.
”Ruhtinatar on aivan oikeassa”, mies sanoi.
Kauppias hyvästeli Emilyn ja poistui tyytyväisenä. Sitten oli seuraavan huolensa esittäjän vuoro.
torstai 10. elokuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun V
Betula nana, osa 359
Mihail tarkasti Reuelissa ollessaan vapakaupungin nykytilan ja mitä suunnitelmia kaupungin laajentamiseen ja linnoittamiseen siellä olevan joukot olivat tehneet. Vapaakaupunkia esitteli siellä joukkoja johtava kapteeni Helen Hatasu.
”Suunnitelmat ovat varsin laajoja ja minulla on sotilaita sangen vähän ja asukkaitakin täällä on vain kourallinen, joten keskitymme suunnitelmien tärkeimpiin osiin. Tärkeimpinä jonkinlaisen keskuslinnan sekä majoitteiden rakentaminen. Myöhemmin on tarkoitus aloittaa Reuelia ympäröivän puolustuslinjan rakentaminen”, Helen sanoi.
”Suunnitelmat näyttävät hyviltä. Toteuttakaa niitä niin kuin pystytte ja parhaaksi katsomallanne tavalla soveltamalla. Tärkeintä on, että pystymme pitämään keitaan hallussa, koska se mahdollistaa joukkojen liikkumisen Netronovalan ja Suuren keisarikunnan rajan välillä”, Mihail sanoi.
Hatasu kumarsi Mihailille. Tämä ei ollut vieläkään tottunut ruhtinaan saapumiseen ja tämän kanssa keskustelemiseen.
”Kyllä, arvon ruhtinas. Teemme parhaamme”, Helen sanoi.
Mihail vilkaisia Hatasua hieman huvittuneena. Tämä ei uskaltanut katsoa Mihalia takaisin.
”Näytätkö, missä vaiheessa linnoutuksen työt ovat?” Mihail kysyi.
”Tietenkin, arvon ruhtinas”, Helen vastasi.
Hatasu lähti johdattamaan Mihailia kohti kylän laitaa, missä työmaa oli hieman kylän ulkopuolella.
”Valitsimme luonnollisesti korkeimman paikan Reuelin välittömästä läheisyydestä. Alue on varsin tasaista, joten pienikin nnyppylä tarjoaa hyvän näkyvyyden ympäristöön”, Helen sanoi.
”Kivilinnoitus tulee siis hallitsemaan maastoa hyvin”, Mihail sanoi.
”Niin, kunhan saamme sellaisen rakennettua. Joudumme etsimään materiaalia aika kaukaa, mutta olemme löytäneet muutamia hyviä paikkoja, josta saamme louhittua kiveä”, Helen sanoi.
Hatasu esitteli linnoituksen työmaan. Pieni keskuslinna oli nousemassa hitaasti ja nyt aluetta hallitsi puinen vartiotorni. Vartiotorni oli sijoitettu kylän ja työmaan väliin. Reuelin kautta kulkeva karavaanireitti kulki suoraan vartiotornin juuresta. Tornin juuren ympäristö oli suojattu pienellä vallilla.
”Pahoittelen, arvon ruhtinas, että emme ole ehtineet rakennustöissä tämän pidemmälle”, Helen sanoi.
”Jokainen päivä edistää asiaa. Toiveena myös on, että tätä paikkaa ei tarvitsisi koskaan puolustaa, vaan taistelut käytäisiin jossakin muualla”, Mihail sanoi.
”Se olisi parempi, arvon ruhtinas. Tämä paikka on vaikea taistelulle. Jo selviytyminen ilman taistelua on jossain määrin haasteellista, mutta olemme toistaiseksi siinä onnistuneet hyvin”, Helen sanoi.
”Siltä näyttää”, Mihail sanoi.
Tarkastuskierroksen jälkeisenä päivänä Mihailin ja tämän henkivartijoiden oli aika jatkaa matkaa kohti pohjoista. Lohikäärme nousi tuttuun tapaan raskaasti ilmaan ja lähti sitten liitämään kohti rajaa, joka erotti savanni- ja aavikkoalueen Suuresta keisarikunnasta. Rajaa valvoi suuri Netronovalan sotilasosato, jonka luona Mihail vielä pysähtyisi. Sen jälkeen oli edessä Suuren keisarikunnan alueen ylitys ja loputla yritys löytää paikka, jonne hänen armeijansa oli päätynyt.
Mihailin lähdettyä kohti pohjoista myös Sarnel lähti liikkeelle. Hän lähti Mihailin osoittaman tehtävän mukaan takaisin Netronovalaan. Demoni jätti hyvästit Reueliin jääville sotilaille, joihin oli jo ehtinyt ystävystyä. Sitten hän nousi lentävän mattonsa päälle ja liisi etelään kohti ruhtinaskunnan keskusta. Mukanaan hän vei joukon kirjeitä ja raportteja, joita Netronovalassa osattiin jo odottaa.
torstai 3. elokuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun IV
Betula nana, osa 358
Sarnel herätti Mihailin tuomalla tämän telttaan aamupalaa. Ruhtinaan teltta oli pystytetty yhden netronovalalaisten haltuun ottaman rakennuksen katolle. Se oli arvioitu turvallisimmaksi paikaksi Reuelissa. Sen vieressä oli myös tilaa lohikäärmeelle. Mihail ei ollut varma tarvitsiko se lepoa, mutta oli komentanut sen silti lepäämään.
”Kun olet herännyt ja syönyt aamupalasi, niin haluaisin kuulla siitä tehtävästä, jonka olet keksinyt ilokseni”, Sarnel sanoi
Mihail naurahti.
”Ei se ole mitään vaikeaa”, Mihail sanoi.
”Mieluummin vaikeaa kuin liian helppoa”, Sarnel sanoi.
”Toivon, että et kuitenkaan tylsisty liikaa uudessa tehtävässäsi”, Mihail sanoi.
”Kun kerrot, mikä se on, niin voin kertoa sinulle, kuinka paljon tylsistyn sitä suorittaessani”, Sarnel sanoi.
Mihail vakavoitui.
”Haluan, että palaat takaisin Netronovalaan”, Mihail sanoi.
Sarnel epäröi hetken.
”Tarkoitatko uuteen Netronovalaan vai siihen vanhaan, joka on kotiseutuasi?” Sarnel kysyi.
”Uuteen. Vanhaan minulla ei ole mitään asiaa tai tarvetta enää”, Mihail vastasi.
”Mitä teen siellä?” Sarnel kysyi.
”Sinun täytyy suojella Emilyä ja auttaa häntä kaikessa, mitä hän tarvitsee”, Mihail vastasi.
”Paras tehtävä, mitä keksit minulle, on lähettää minut puolisosi lapsenvahdiksi?” Sarnel kysyi.
”Se on tärkein tehtävä, minkä sinulle keksin. Tärkein tehtävä, minkä keksin kenellekään”, Mihail vastasi.
Sarnel huokaisi.
”En aio valehdella sinulle, eikä minulla ole siihen oikeastaan mitään syytäkään, mutta tuo kuulostaa minulle erittäin tylsistyttävältä tehtävältä”, Sarnel sanoi.
”Tiedän, ettei se ole sinulle kiinnostavin mahdollinen tehtävä, mutta minulle on tärkeää tietää, että Emily on turvassa”, Mihail sanoi.
”Ja uskot minun pystyvät takaamaan sen?” Sarnel kysyi.
Mihail katsoi demoniaan silmiin.
”Luotan sinuun”, Mihail vastasi.
Sarnel naurahti.
”Luotat minun liikaa”, Sarnel sanoi.
”Niin voi olla”, Mihail sanoi.
Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään ja ainoana äänenä oli Mihailin syöminen ja ulkoa kuuluvat äänet.
”Teetkö tämän tehtävän?” Mihail kysyi.
Sarnel huokaisi.
”Teen, jos haluat minun tekevän”, Sarnel vastasi.
”Haluan”, Mihail sanoi.
”Sitten teen”, Sarnel sanoi.
torstai 20. heinäkuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun III
Betula nana, osa 357
Mihail vilkutti vielä Emilylle ja komensi lohikäärmeen ilmaan. Raskas olento nousi hitaasti irti maasta ja pikkuhiljaa yhä ylemmäksi. Lopulta se pääse linnan muurien yläpuolelle ja Mihail teki viimeisen vilkaisun ympärilleen. Sen jälkeen suunta oli kohti pohjoista. Lohikäärme karjaisi ja lähti lentämään eteenpäin.
Tuuli oli aluksi vastainen, joten matkateko kävi hitaasti. Lentäminen kuitenkin hämäsi siinä mielessä, että kaikkien esteiden ylitys oli yhtä vaivatonta kuin matkanteko muutenkin. Hidaskin lentäminen oli siis paljon nopeampaa kuin maata pitkin kulkeminen nopeimmalla mahdollisella ratsulla. Siitäkin huolimatta, että matkanteko lentäen oli nopeaa, heillä meni useita päiviä päästä Reueliin saakka.
Toisena päivänä tuuli oli suotuisampi ja matka taittui nopeammin. He eivät kuitenkaan vain lentäneet ja katselleet maisemia. Kun kerran maisemaa nähtiin ylhäältä, niin sotilaat kartoittivat maastoa ja piirsivät siitä karttoja. Kiinnostavia maastonkohtia myös merkittiin ylös, jotta niitä voitaisiin tutkia myöhemmin tarkemmin. Kartat saatettiin jättää Reuelissa olevalle varuskunnalle toimitettavaksi takaisin Netronovalaan.
Jo lentomatkaan puutuneina he lopulta pääsivät Reueliin. Siellä heitä oli vastassa täydessä hälytystilassa olleiden sotilaiden joukko, jotka olivat säikähtäneet lohikäärmettä. Sotilaiden lisäksi paikalla oli Sarnel valmiina puolustamaan Reuelia yhdessä sotilaiden kanssa.
”Arvon ruhtinas, mitä teette täällä? Ja mikä tuo on?” Sarnel kysyi.
”Olen matkalla kohti pohjoista”, Mihail vastasi.
Sarnel ei kunnellut Mihailin vastausta, vaan katseli epäkuollutta lohikäärmettä.
”Onko tuo se, minkä luulen sen olevan?” Sarnel kysyi.
”Se on muumioitu lohikäärme, jonka minä kuolleestamanasin. Aivan kuin sanoin tekeväni”, Mihail sanoi.
Sarnel nyökkäsi.
”Ja olet matkalla sen kanssa kohti pohjoista, jotta voit yksin kääntää taistelun koko Suurta keisarikuntaa vastaan voitoksi?” Sarnel kysyi.
”Teen vain sen, mitä tarvitsee, jotta saan sotilaani pois sieltä”, Mihail vastasi.
”Sitä minä olen pelännytkin sinun tekevän”, Sarnel sanoi.
”Enkä minä ole yksin”, Mihail sanoi.
Mihail osoitti selkänsä takana olevia sotilaita, jotka yrittivät parhaansa mukaan toipua lentomatkasta. Kaikille matka ei ollut helppo ja pidempi lepotauko oli heille tarpeen. Tarkoitus oli viettää seuraavat kaksi yötä Reuelissa ja jatkaa sitten matkaa kohti pohjoista.
”Muutamalla henkivartijalla ei ratkaista taisteluita ja sodista puhumattakaan”, Sarnel sanoi.
Mihail veti Sarnelin lähemmäksi itseään.
”Voit olla mitä mieltä tahansa, mutta minä lennän pohjoiseen. Siellä tapahtuu, mitä siellä tapahtuu”, Mihail sanoi.
Mihail piti tauon.
”Ja sinulle minulla on uusi tehtävä”, Mihail sanoi.
torstai 13. heinäkuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun II
Betula nana, osa 356
Linnan pihalla Mihailin laukku kiinnitettiin hänen oman satulansa viereen lohikäärmeen selkään. Mihailin mukaan lähtevät sotilaat hyvästelivät tovereitaan ja perheitään. Emily pohti, uskoiko kukaan heistä palaavansa takaisin.
Emily meni Mihailin luokse.
”Voinko saada sinut vielä pieneksi hetkeksi kahden kesken?” Emily kysyi.
”Miksi?” Mihail kysyi.
”Haluan hyvästellä rauhassa”, Emily vastasi.
Mihail vilkuili ympärilleen. Hän näki, että sotilaiden viimeiset valmistelut olivat vielä kesken.
”Saat hetken”, Mihail sanoi.
Emily johdatti Mihailin takaisin sisälle ja he menivät pieneen saliin, joka oli autio. Siellä Emily suuteli Mihailia intohimoisesti.
”Toivoisin, että olisimme ehtineet hyvästellä pidemmin”, Emily sanoi.
”Minä kyllä palaan takaisin”, Mihail sanoi.
”Tietysti sinä sanot niin, mutta ei sitä voi tietää. Voi olla, että sinä jäät sinne ja en saa edes tietää asiasta”, Emily sanoi.
Mihail sulki silmänsä ja antoi otsansa koskettaa Emilyn otsaa.
”Mitä tahansa käykin, niin lupaan, että me vielä näemme, rakkaani”, Mihail sanoi.
Mihail tunsi kuinka Emily pidätteli kyyneliään.
”Niin on parempi tapahtua”, Emily sanoi.
”Niin tulee tapahtumaan”, Mihail sanoi.
He suutelivat ja halasivat pitkään. Lopulta salin ovelta kuului varovainen koputus. Kaikki valmistelut olivat valmiina. Mihail ja sotilaat voisivat lähteä lentämään kohti pohjoista.
”On aika”, Mihail sanoi.
Emily tarttui vielä kiinni Mihailiin ja suuteli tätä viimeisen kerran ennen kuin päästi tästä irti.
”Olen jättänyt ohjeet ja parhaat neuvonantajat käyttöösi”, Mihail sanoi.
”Kyllä minä pärjään johtamisesta”, Emily sanoi.
”Mistä et pärjäisi?” Mihail kysyi.
”Siitä, jos et palaakkaan luokseni”, Emily sanoi.
Mihail nyökkäsi.
He palasivat linnan pihalle ja Mihail nousi lohikäärmeen selkään sotilaidensa kanssa. Linnan pihalla olevat sotilaat ja linnan asukkaat hurrasivat lähtijoille. Lapset heittelivät kukkia. Emilyn mielestä sotaan lähdössä oli aina liikaa iloa. Sen olisi ennemmin pitänyt olla surun hetki.
torstai 6. heinäkuuta 2023
Ruhtinas lentää taisteluun
Betula nana, osa 355
Muutamien päivien kuumeisten lähtövalmistelujen jälkeen Mihail oli valmis lähtemään kohti pohjoista. Lohikäärmeelle oli nopeasti ommeltu satuloita, joihon kiinnitettyihin lukuisiin satulalaukkuihin lisättiin niin paljon varusteita kuin vain uskallettiin laittaa. Ei ollut mahdollista tietää etukäteen, miten paljon lohikäärme jaksaisi kantaa pitkän lentomatkan ajan, joten laukut oli tehty myös helposti irroitettavaksi.
Satuloita oli useita, jotta muutama henkivartija pystyi lähtemään Mihailin mukaan. Emily sen sijaan oli jäämässä Aegyzaan johtamaan linnaa ja kaupunkia.
Emily olisi toivonut toisin. Tästä hän oli tullut keskustelemaan lähtövalmisteluja omassa huoneistossaan tekevän Mihailin kanssa.
”Haluan tulla mukaasi”, Emily sanoi.
”Ja minä haluan sinun jäävän tänne. En halua, että oli vaarassa keskellä taisteluja. En kesä ajatellakaan sellaista”, Mihail sanoi.
”Olisi parempi, jos menemmä yhdessä”, Emily sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Varmasti, mutta en ota silti sitä riskiä. En halua menettää sinua”, Mihail sanoi.
”Entä mitä minä haluan? Eikö sillä ole mitään merkitystä?” Emily kysyi.
Mihail ei vastannut. Sen sijaan hän jatkoi valmistelujaan.
”Mehän puhuimme tästä. Minäkään en halua menettää sinua”, Emily sanoi.
”Olen päättänyt mitä teen”, Mihail sanoi.
Mihail asetti viimeiset tavaransa laukkuun ja sulki sen.
”Olen valmis”, Mihail sanoi.
”Lähdetkö aamulla?” Emily kysyi.
”Ei, lähden heti. Mitä nopeammin pääsen liikkeelle ja kohti pohjoista, sen parempi”, Mihail vastasi.
Emily istuutui tuoliin Mihailin työpöydän vieressä.
”Luulin, että saan viettää vielä yön kanssasi”, Emily sanoi.
”Anteeksi, mutta minun on pakko lähteä heti. Jokainen hetki, jonka odotan täällä, luultavasti maksaa monen sotilaan hengen”, Mihail sanoi.
”Etkö luota sotilaisiisi?” Emily kysyi.
”Luotan, mutta he ovat keskellä vihollisvaltakuntaa”, Mihail vastasi.
Mihail lähti kantamaan laukkuaan ulos linnan pihalla odottavan lohikäärmeen luokse. Emily jäi paikoilleen ja painoi päänsä. Hänen täytyi koota itsensä, että pystyi nousemaan ylös ja seuraamaan Mihailin perässä.