Taistelun repimä kaupunki XIX

Betula nana, osa 463

Odottavien aika oli luonnollisesti pitkä.

Emily yritti keksiä jotakin puheenaihetta. Jos ei muuten, niin ainakin ajankuluksi. Hän näki myös tarpeellisena, että olisi ollut ystävällinen Annan huonetoveria Reetaa kohtaan. Ainoa asia, johon hän saattoi tarttua, oli Reetan oletettu palvelijuus.

”Oleko sinäkin palvelijana jossakin kaupungin talossa Annan tapaan?” Emily kysyi.

Reeta nyökkäsi.

”Olen minä. Työskentelen eräässä talossa melko lähellä Annan palveluspaikkaa”, Reeta vastasi.

Emily nyökkäsi.

”Ovatko isäntäsi ja emäntäsi hyviä sinua kohtaan?” Emily kysyi.

”Riittävän hyviä kai. En osaa sanoa, kun en ole ollut muualla töissä. Ehkä he eivät aivan niin avokätisiä ole kuin Annan palvelusperhe”, Reeta vastasi.

”Ymmärsin, että Annan emäntä oli löytänyt tämän huoneen teille vuokrattavaksi”, Emily sanoi.

Reeta nyökkäsi.

”Tämä on kai jonkin hänen tuttunsa omistama talo, josta vuokrataan huoneita palvelijoille ja kauppiaille, jotka asuvat yläkaupungissa. Suurin osa palvelusväestä, kauppiaista ja muista toki asuu keskikaupungissa tai alakaupungissa”, Reeta sanoi.

Emily joutui jälleen ponnistelemaan keksiäkseen lisää sanottavaa ja ehti jo pohtimaan olisiko ollut parempi, jos hän olisi itse lähtenyt Annan mukaan ostoksille. Senet olisi ollut parempi keskustelukumppani Reetalle. Tai ainakin tämän olisi ollut helpompi keksiä jotakin sanottavaa.

”Oletko kotoisin kaupungista?” Emily kysyi.

Reeta pudisti päätään.

”Olen kotoisin pienestä kylästä, joka on puolen päivän matkan päässä kaupungista”, Reeta vastasi.

”Toivon, että kotisi on säästynyt sodasta ehjänä”, Emily sanoi.

”Uskoisin niin. Kotikyläni ei ole pääteiden varrella ja se on riittävän kaukana kaupungista. Toki sotilaat saattavat käydä sieltä pyytämässä tarvikkeita tai pakolaisten yöpyvän matkalla kauemmaksi. Muuten en usko tilanteen vaikuttavan kotiväkeen”, Reeta sanoi.

Reeta näytti vahvasti uskovan siihen, mitä sanoi. Emily ei halunnut horjuttaa uskoa, sillä hän ei turhaan halunnut aiheuttaa epätasapainoa elämään, joka oli valmiiksi hankalaa. Niin kauan kuin piiritys ja taistelut muutenkin jatkuivat, ei Reeta päässyt kotiin tarkistamaan tilannetta.

”Toivottavasti pääset pian käymään kotikylässäsi”, Emily sanoi.

”Olisi kyllä mukavaa nähä kotiväkeä, mutta minulla on vain harvoin vapaata”, Reeta sanoi.

Emily ei ollut varma olivat vapaat niin harvassa, ettei muulla tilanteella ollut vaikutusta, vai halusiko Reeta vältellä aiheesta puhumista. Hän päätyi ajatuksissaan jälkimmäiselle kannalle, joten Emily koitti keksiä muuta puheenaihetta. Se oli vaikeaa.

Taistelun repimä kaupunki XVIII

Betula nana, osa 462

Reetan oli edelleen vaikea ymmärtää tilannetta, johon oli saapunut.

”Ehkä minä vain olen jo nukahtanut pitkän työpäivän jälkeen ja mieleni keksii ihmeellisiä ihmisiä ja olentoja huoneeseeni”, Reeta sanoi.

”Se voisikin olla ihan hauskaa, mutta olemme oikeasti täällä”, Senet sanoi.

”Unihahmoni varmasti sanoisivat jotakin tuollaista yrittäessään pitää minut vielä nukkumassa”, Reeta sanoi.

”Ehkä niinkin”, Senet sanoi.

Seuraavaa käännettä odottava tunnelma täytti huoneen. Käänteeksi osottautui Narshan kurniva vatsa, joka kuului pienen huoneen jokaiseen kulmaan saakka.

”Anteeksi”, Narsha sanoi.

”Meidän täytyy etsiä sinulle jotakin syömistä”, Senet sanoi.

”Me kaikki voisimme tarvita jotakin syömistä”, Emily sanoi.

Emily käänsi katseensa Annaan.

”Osaatko kertoa paikan, josta voisimme löytää syötävää?” Emily kysyi.

Anna jäi miettimään vastausta.

”Se voi olla hieman hankalaa piirityksen takia”, Anna sanoi.

Emily nyökkäsi.

”Helpoin voisi olla ensin etsiä Mihail. Netronovalan armeijalla todennäköisesti on ruokaa meillekin”, Emily sanoi.

Anna nyökkäsi.

”Voin käydä lähileipomosta ja torilta hakemassa jotakin välipalaa, mutta minulla ei ole paljoa rahaa sitä varten”, Anna sanoi.

”Korvaamme kyllä kaiken, mitä sinulla kuluu meidän ruokkimiseemme”, Senet sanoi.

Emily ei sanonut mitään. He varmasti korvaisivat Annan menetykset heti kuin mahdollista. Sitä varten heidän täytyi löytää Mihail.

”Senet, voisitko lähteä Annan mukaan?” Emily kysyi.

Anna näytti tyytyväsieltä avun tarjoukseen.

”Kahden on mukavampi kulkea ja Anna ei välttämättä saa kaikkea kannettua yksin”, Emily sanoi.

”Tietysti, rouva”, Senet vastasi.

Emily kääntyi Annan suuntaan.

”Sopiiko, että odotamme täällä?” Emily kysyi.

”Minulle se sopii oikein hyvin”, Anna vastasi.

Anna kääntyi Reetan puoleen.

”Sopiiko se myös sinulle?” Anna kysyi.

Reeta kohautti olkiaan.

”Mitäpä se minua haittaa, kun en edes tiedä oletteko kukaan täällä oikeasti paikalla vai vain mielikuvituksessani”, Reeta vastasi.

Annan teki selvästi väittää Reetalle vastaan, mutta päätti jättää sen toiseen hetkeen. Sen sijaan hän etsi rahapussinsa ja tarttui sitten Senetiä kädestä.

”Käymme ostoksilla ja palaamme pian”, Anna sanoi.

Sanansa Anna osoitti selvästi Emilylle. Kevyen terveryksen jälkeen tämä johdatti Senetin ulos.

Taistelun repimä kaupunki XVII

Betula nana, osa 461

Anna ei ehtinyt rauhoitella huonetoveriaan ennen kuin tämä jo säikähti ovea vasten pakoon. Emily reagoi kedänliikkeellä, jolla viesti erityisesti Narshaa ja Sarnelia pysymään paikoillaan.

”Keitä te olette ja miksi olette huoneessani?” Reeta sanoi.

Reeta ei huomannut Annaa ennen kuin tämä astui hänen luokseen.

”He ovat vieraitani. Anteeksi, etten ilmoittanut heidän olevan täällä”, Anna sanoi.

”Mutta mitä? Ketä?” Reeta kysyi.

”He ovat ystäviäni. Tai tuttaviani. Tai oikeastaan tapasin heidät juuri. Mutta he vaikuttavat luotettavilta”, Anna vastasi.

Reeta katsoi huonetoveriaan täyden ihmetyksen vallassa.

Emily astui lähemmäksi.

”Ehkä voin esittäytyä itse ja esitellä seurueeni, niin tiedät ainakin nimemme”, Emily sanoi.

Reeta ei saanut sanotuksi mitään, mutta ei toisaalta näyttänyt vastustavankaan asiaa aktiivisesti. Emily piti tätä riittäväny myöntymisen merkkinä.

”Minä olen ruhtinatar Emily Netronova ja tässä on seurueeni Senet, Narsha ja Sarnel. Olemme tänään saapuneet kaupunkiin”, Emily sanoi.

Jokaisen esiteltävän kohdalle Emily pysähtyi hetkeksi osoittamaan kädellään. Jokainen esitti oman tervehdyksensä Reetalle, jonka ihmetys tilanteesta ei näyttänyt helpottuvan.

”Te olette ruhtinatar ja… ja…”, Reeta sanoi.

Reetan katse kiersi huoneessaan olevissa vieraissa eikä hän saanut koottua yhtään kokonaista ajatusta.

”Haluaisitteko istua?” Senet kysyi.

Senet vei tuolin Reetan ja Annan luokse.

”Istua…”, Reeta sanoi.

Anna ohjasi huonetoverinsa istualleen. Seuraavat minuutit Reeta katseli heitä kaikkia ja yritti saada ajatuksiaan kasaan. Lopulta ne alkoivat kiertää kehää.

”Minä en ymmärrä”, Reeta sanoi.

”Ehkä tässä ei niin paljoa ymmärrettävää olekaan, vain kaikki oli lopulta aika sattumaa, että päädyimme tänne”, Narsha sanoi.

Emily aikoi ensin sanoa vastaan, mutta totesi sitten Narshan toteamuksen olevan varsin hyvä kuvaus tilanteesta.

”Niin, sattumaksi sitä voisi sanoa”, Emily sanoi.

Lopulta myös Anna suostui nyökkäämään ajatukselle.

”Hyvin erikoiseksi sattumaksi”, Anna sanoi.

Taistelun repimä kaupunki XVI

Betula nana, osa 460

Hiljaisuus jäi vellomaan huoneeseen ja Emily pakottautui rikkomaan sen.

”Kuolleestamanaus aiheuttaa monenlaisia tilanteita. Harvemmin ne ovat mukavia tilanteita”, Emily sanoi.

Senet katsoi Emilyä.

”Kuulostat siltä, että jotakin on tapahtunut jollekin läheisellesi”, Senet sanoi.

”Ehkä enemmän Mihailin läheiselle. Yksi ensimmäisiä, joita hän yritti kuolleestamanata oli hänen oma siskonsa. Se yritys epäonnistui pahasti ja se näkyy Mihailissa edelleen vahvana synkkyytenä”, Emily sanoi.

”Ei ruhtinas Netronova minusta ole erityisen synkkä”, Senet sanoi.

”On hän erilainen kuin mitä hän oli aikaisemmin. Toki vastuu painaa myös, joten ei hän voi olla samanlainen kuin mitä hän oli yliopistossa”, Emily sanoi.

”Kyllä hän muuttui sen jälkeen, kun yritti kuolleestamanausta ensimmäisen kerran. Tunsin sen ehkä vielä voimakkaammin kuin Emily, koska se muutti myös minua”, Sarnel sanoi.

Senet nyökkäsi. Emily epäili, ettei tämä oikeasti tiennyt mitä Sarnel oli tarkoittanut.

”Demonit tuntevat asiat eri tavalla kuin ihmiset”, Sarnel sanoi.

”Vastuu on varmaan se, mikä hänestä minulle välittyy. Ja se, että hän tuntuu välittävän kaikista”, Senet sanoi.

”Hän kuulostaa kyllä paremmalta johtajalta kuin mitä täällä Gyllenburhissa on koskaan ollut. Tai niin kauan kuin minä muistan. Joskus kai täälläkin oli parempia johtajia, mutta heistä viimeisin syrjäytettiin, kun oli lapsi enkä vielä ymmärtänyt sellaisen päälle”, Anna sanoi

”Sinähän voit tavata Mihailin itse ja päättää sitten, onko hän parempi vai huonompi johtaja”, Senet sanoi.

Anna pudisti päätään.

”Ei minunlaistani piikaa päästetä ruhtinaan luokse. Ymmärtääkseni edes kaupungin varakkaimpiakaan porvareita ei päästetä ruhtinaan luokse”, Anna sanoi.

”Me emme olekaan tämän kaupungin porvareita”, Emily sanoi.

Anna oli hämmentynyt. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin saanut vastaavaa kohtelua isäntäperheeltään tai keneltäkään muulta ylempiarvoiselta. Harvoin edes toisilta palvelusväkeen kuuluvilta. Ainoa, joka kohteli häntä aina vertaisenaan, oli hänen huonetoverinsa Reeta.

Huonetoverinsa muistaminen sai Annan säpsähtämään ja pomppamaan seisaalleen säikäyttäen Senetin samalla.

”Reeta tulee varmaan kohta kohta. Meidän on ehkä parempi poistua ennen sitä, sillä tämän kaiken selittäminen voi olla hankalaa”, Anna sanoi.

Emily kumppaineneen nyökkäsivät ja olivat tekemässä lähtöä, kun huoneen oven lukosta kuului naksahdus. Sisään astui väsynyt nuori nainen, joka vasta oven takanaan suljettuaan tajusi huoneessa olevan vieraita.

Taistelun repimä kaupunki XV

Betula nana, osa 459

”Suhteenne on hieman erikoiselta kuulostava, mutta se ehkä aukeaa minulle ajallaan”, Anna sanoi.

Anna palasi sängylleen istumaan.

”Mutta miksi ruhtinatar halua päästä keskellä piiritystä olevaan kaupunkiin?” Anna kysyi.

Emily epäröi vastata, mutta päätti olla suora.

”Tulin etsimään miestäni, ruhtinas Netronovaa. Jos tietomme ovat oikeassa, niin hän on täällä”, Emily vastasi.

”Anteeksi, en muista kaupungista Netronova nimistä ruhtinasta”, Anna sanoi.

”Hän ei olekaan kaupungista, vaan hän johtaa armeijaa, jonka hallussa kaupunki on”, Emily sanoi.

”Oletko kuolleiden armeijan johtajan rouva?” Anna kysyi.

Huoneeseen vajosi hiljaisuus. Jos Emily kumppaneineen olivat miettineet, miten paikalliset suhtautuivat Netronovalan armeijaan, niin Annan reaktio antoi siihen yhdenlaisen vastauksen.

”Pyydän anteeksi, se oli töykeää”, Anna sanoi.

”Saat anteeksi. Onhan meidän saapumisemme varmasti varsin yllättävää. Ja se, että olemme osa valloittajia”, Emily sanoi.

Keskustelun jatkaminen muuttui vaikeaksi kaikille. Senet oli se, joka pääsi ensimmäisenä eteenpäin.

”Toivottavasti Netronovalan armeija ei ole aiheuttanut sinulle menetyksiä”, Senet sanoi.

Anna pudisti päätään.

”Ei mitään henkilökohtaista menetystä”, Anna sanoi.

Anna oli hetken hiljaa.

”Mutta tuskin voin kertoa teistä isäntäväelle. Heidän poikansa kuoli, kun kuolleiden armeija hyökkäsi kaupunkiin. Ja sitten hänet herätettiin takaisin taistelemaan”, Anna sanoi.

Emilyn oli vaikea kuvitella edes sitä, miltä asia mahtoi tuntua Annasta. Puhumattakaan, miltä tämän isäntäväestä mahtoi tuntua. Oli eri asia, jos läheinen olisi ollut kuolleestamanattuna jossakin kaukana. Nyt tuttu mies, tai oma poika, vaelsi kuolleena saman kaupungin kaduilla.

”Tiedätkö, onko hän vieläkin taistelemassa?” Senet kysyi.

Anna kohautti olkiaan.

”En osaa sanoa”, Anna vastasi.

”Voimme koittaa etsiä hänet, jos haluat”, Senet sanoi.

Anna pudisti päätään.

”En halua”, Anna sanoi.

He istuivat hetken hiljaisuuden vallitessa.

”En tiedä kuinka pahoillani olen hänen kuolemastaa, sillä hän ei kohdellut minua mitenkään hyvin. Tai muitakaan palvelijoita. Vaikka se hieman pahalta tuntuukin sanoa, niin toisinaan minusta tuntuu, että hän sai ansionsa mukaan. En silti välittäisi kohdata häntä kadulla, vaikka hän tuskin on entisensä”, Anna sanoi.
 

Taistelun repimä kaupunki XIV

Betula nana, osa 458

Anna katseli käsiään Senetin käsissä ja sitten hymyili tälle kevyesti. Sitten hän katsoi Emilyä, Narshaa ja Sarnelia.

”Voisitteko kertoa, mitä tai ketä te oikein olette?” Anna kysyi.

Senet nyökkäsi.

”Se olisi varmasti hyvä paikka aloittaa. Tai sieltä meidän olisi pitänyt heti aloittaa”, Senet vastasi.

Senet käänsi katseensa Emilyyn, Narshaan ja Sarneliin. Nämä eivät olleet varmoja mistä aloittaisivat.

”Ette selvästi ole täältä kotoisin. Olette pukeutuneet niin erikoisesti ja näytätte hieman erilaisilta kuin paikalliset. Ja te kaksi tietysti näytätte joltain muulta kuin ihmisiltä”, Anna sanoi.

Narsha ja Sarnel nyökkäsivät. Narsha vilkaisi Sarnelia, joka ei näyttänyt olevan innokas aloittamaan.

”Ehkä helpointa on aloittaa minusta”, Narsha sanoi.

Narsha teki nopean vilkaisun myös Emilyn suuntaan, joka nyökkäsi hyväksyvästi.

”Olet siis ihan oikeassa. Me kaksi emme ole ihmisiä”, Narsha sanoi.

Narsha piti pienen tauon miettiessään, mitä sanoisi.

”Ehkä lyhyt tiivistys nyt tähän hetkeen riittää. Minä siis olen Narsha Sabenon ja olen karshaani, kuten minusta näkeekin. Ainakin, jos on kuullut karshaaneista ja miltä näytämme. Äkkiseltään hurjasta ulkonäystöni huolimatta minua ei tarvitse pelätä. Kotoisin olen karshaanien valtakunnasta Suuren keisarikunnan koillispuolelta”, Narsha sanoi.

Narshan vielä puhuessa Senet kääntyi Annan luota ja istui Narshan viereen lattialle ja silitti tämän käsivartta.

Anna nyökkäsi Narshan esittelylle ja käänsi katseensa Sarneliin.

”Minä puolestani olen Sarnel ja olen demoni, kuten minustakin varmasti näkee, mutta minua ei tarvitse pelätä sen enempää kuin Narshaakaan. Tai ei ainakaan kovin paljoa enempää. Ja kaikki muu minussa on ehkä hankalasti selitettävää”, Sarnel sanoi.

”Hieman epämääräistä, mutta hauska tutustua teihin kumpaankin. Paremmalla ajalla kuulen mielelläni lisää teistä ja mistä tulette”, Anna sanoi.

Narsha nyökkäsi ja Sarnel tyyty vain jakamaan nopean katseen Annan kanssa.

”Minä taidan olla seuraavana vuorossa”, Emily sanoi.

Huomio kääntyi nyt Emilyyn, joka mietti pienen hetken omaa esittelyään. Lopulta hän päätyi siihen, että kertoisi kiertelemättä kuka oli.

”Olen ruhtinatar Emily Netronova. Nyt saavuimme tänne etelästä Aegyzasta, mutta kotoisin olen Suuren keisarikunnan itälaidalta”, Emily sanoi.

Anna nyökkäsi.

”Arvasin asemanne siis oikein, rouva”, Anna sanoi.

Anna nousi ylös ja niiasi Emilylle.

”Ei sinun tarvitse”, Emily sanoi.

”Sanoisin, että minun täytyy. Ja että teidän täytyy sallia minun”, Anna sanoi.

”Rouva on yrittänyt saada minutkin lopettamaan hänen teitittelynsä”, Senet sanoi.

”Olet siis hänen palvelijansa?” Anna kysyi.

”Hän oli, mutta vapautin hänet palveluksesta, kun lähdimme tänne”, Emily sanoi.

”Mutta minä päätin jatkaa rouvan palveluksessaan nimenomaan siksi, koska lähdin hänen mukaansa”, Senet sanoi.

Taistelun repimä kaupunki XIII

Betula nana, osa 457

Annalla meni teki ymmärtää kuulemansa.

”Saavuitteko tänään kaupunkiin?” Anna kysyi.

”Saavuimme. Vähän ennen kuin me törmäsimme toisiimme”, Senet vastasi.

”Miten pääsitte kaupunkiin?” Anna kysyi.

”Lensimme”, Senet vastasi.

”Lensitte?” Anna kysyi.

”Niin, tulimme vuorten vierellä Sarnelin lentävällä matolla”, Senet vastasi.

”Lensitte lentävällä matolla vuorten yli?” Anna kysyi.

”No emme varsinaisesti yli, vaan tulimme etelästä ja koukkasimme vuorten alareinteiden kautta kaupunkiin. Sarnel voi näyttää maton ulkona ja voit kokeilla sillä lentämistä”, Senet vastasi.

Anna nousi seisomaan ja astui Senetin eteen.

”Pilkkaatko minua?” Anna kysyi.

Nyt puolestaan Senet katsoi Annaa ihmetellen.

”Miksi tekisin niin?” Senet kysyi.

”Koska kaikki, mitä juuri kerroit, kuulostaa aivan sadulta. Eivät matot lennä eikä piiritettyyn kaupunkiin pääse ulkopuolelta”, Anna vastasi.

Senet tajusi virheensä ja katsoi Emilyä epätoivoisena.

”Hän puhuu totta, vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa”, Emily sanoi.

”Ja jos se auttaa, niin minä voin kyllä näyttää, miten lentävä matto toimii. Mutta se on parempi tehdä jossakin piilossa. Emme halua, että kaikki saavat tietää asiasta. Se voisi herättää turhaa huomiota”, Sarnel sanoi.

Anna katsoi kaikkia kolmea eikä näyttänyt tietävän, mitä olisi sanonut. Lopulta hän sanoi sen ääneen.

”En enää tiedä, mitä sanoa tai uskoa”, Anna sanoi.

Huoneeseen vajosi hiljaisuus. Emily yritti pohtia, mitä voisi sanoa tasoittaakseen Annan hämmennystä, mutta ei keksinyt mitään. Sen sijaan Senet rikkoi hiljaisuuden.

”Anteeksi. En tajunnut, että tässä kaikessa on aika paljon sulatettavaa. Minun olisi pitänyt olla varovaisempi. En vain aina muista olla”, Senet sanoi.

Anna pudisteli päätään.

”Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi, jos kerran puhutte totta. Toden puhuminen on ainoa asia, mitä kaipaan kaiken tämän keskellä”, Anna sanoi.

Senet astui Annan eteen ja otti tätä käsistä kiinni.

”Mutta pyydän ja toivon, että voit antaa anteeksi. Ja että voin auttaa sinua jotenkin. Olemme olleet sinulle jo liiaksikin vaivaksi. Pyrimme myös niin totuuteen kuin suinkin pystymme”, Senet sanoi.