Suuren keisarikunnan sotilaat VIII

Betula pubescens, osa 48

Ensimmäisenä Edkarin telttaan palasi kapteeni Suomas, joka kertoi kaiken olevan kunnossa ja hälyttäneensä paikalle vielä lisää sotilaita turvaamaan aluetta. Kapteeni Suomas oli myös määrännyt, että jokainen teltan läheisyyteen tulija tarkastettaisiin. Seuraavana palasi kapteeni Cranfot, joka kertoi osastonsa olevan taisteluvalmiina heti kuin kenraali osastoa tarvitsisi. Samalla hän oli vahvistanut leiriä ympäröivien vartioasemien miehitystä.

Viimeisenä saapui kapteeni Kallas.

Kapteeni Kallas ei tullut telttaan yksin vaan hänen perässään seurasi joukko sotilaita sekä Nils Tammen seuraajia. Netronovalaisten lisäksi joukossa oli kolme Suuren keisarikunnan sotilasta. Sotilaiden kädet oli sidottu köydellä ja he näyttivät pahasti mukiloiduilta. Heidän kiinniottonsa oli ilmeisesti ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Edkar tutki sisään tullutta joukkoa ja erityisesti Suuren keisarikunnan sotilaita. Lopuksi hän kohdisti katseensa kapteeni Kallakseen.

”Mitä tämä on?” Edkar kysyi.

”Herra kenraali, nämä kolme sotilasta löydettiin leiristä Tammen seuraajien telttojen läheltä hiippailemasta ja vartijoiden heidän asiaa kysyessä he olivat lähteneet pakenemaan. Vartijat olivat sitten ottaneet heidät kiinni ja siitä kuulemamme hälytys aiheutui”, Venir vastasi.

”Huomasimme täällä, että hälytysäänet loppuivat pian menosi jälkeen”, Edkar sanoi.

”Aivan, herra kenraali. Määräsin hälytyksen hiljaiseksi, jotta se ei kuuluisi leirin ulkopuolelle”, Venir sanoi.

”Luulen, että hälytys on jo ehditty kuulla, mikäli siihen on ollut haluja. Hyvin tehty kuitenkin”, Edkar sanoi.

Edkar käänsi katseensa kolmeen Suuren keisarikunnan sotilaaseen.

”Onko heitä jo kuulusteltu?” Edkar kysyi.

”Ei sen enempää kuin kysytty heidän liikkumisestaan. Mitään kunnollista vastausta heiltä ei aiemmin saatu. Ajattelin, että on parempi kuulustella heitä täällä”, Venir vastasi.

Edkar nyökkäsi ja viittoi tuomaan vangit luokseen.

”Millä asioilla liikuitte leirissämme?” Edkar kysyi.

Pienen kovistelun jälkeen sotilaat olivat valmiita puhumaan.

”Emme millään asioilla”, ensimmäinen sotilas sanoi.

”Kysykää häneltä. Minä olen vain rivisotilas”, toinen sotilas sanoi.

Kolmas sotilas oli aliupseeri.

”Kysyn viimeisen kerran. Toivon meidän molempien puolesta, että vastaat. Silloin pääset helpommalla. Te kaikki kolme pääsette helpommalla”, Edkar sanoi.

Edkar oli näkevinään pienen nyökkäyksen.

”Millä asioilla liikuitte täällä?” Edkar kysyi.

Aliupseeri hengitti syvään ja sylkäisi sitten verta teltan lattialle.

”Minulle määrättiin tehtävä ja tulin toteuttamaan sitä määräyksien mukaan”, aliupseeri sanoi.

”Millainen tehtävä?” Edkar kysyi.

”On sama vastaanko, kun teidän puolestanne kaikki on jo liian myöhäistä. Olette jo kuolleita ja tästä erämaasta tulee hautausmaanne”, aliupseeri sanoi.

”Sinulla ei ole sitten mitään menetettävää. Kerro”, Edkar sanoi.

”Tehtäväni oli myrkyttää se teidän rohtonne”, aliupseeri sanoi.

Meni hetki ennen kuin kaikki kuulijat ymmärsivät mitä aliupseeri oli sanonut ja mitä se tarkoitti Netronovalan armeijan kannalta.

Suuren keisarikunnan sotilaat VII

Betula pubescens, osa 47

Edkar käänsi huomionsa takaisin Tammen seuraajaan.

”Sanoit, että muutos voi johtua ylimääräisestä ainesosasta”, Edkar sanoi.

”Niin, arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.

”Mistä ylimääräinen ainesosa voisi olla peräisin?” Edkar kysyi.

”Tutkimme sitäkin. Tarkkailemme ainesosia tarkemmin ja tarkistamme kaikki laskumme sen varalta, että olemme laittaneet jotakin ainesosaa väärän määrän. Sabotaasin varalta olemme tänään myös moninkertaistaneet vartion ja muuttaneet sen kiertoa”, Tammen seuraaja sanoi.

Edkar nyökkäsi.

”Hyvä. Saatte niin paljon apuvoimia kuin tarvitsette. Tämä asia täytyy selvittää mitä pikimmiten”, Edkar sanoi.

”Kiitoksia, arvon kenraali. Olen samaa mieltä kanssanne”, Tammen seuraaja sanoi.

Edkar asettui taas pohtimaan. Hänen pohdintansa kuitenkin keskeytyivät, kun ulkoa alkoi kuulua sekalaisia huutoja sekä hälytysääniä.

”Mitä tuolla ulkona tapahtuu?” Edkar kysyi.

Edkar katseli upseereitaan, jotka eivät osanneet tehdä muuta kuin katsella toisiaan ja ihmetellä ääniä. Edkar ei enää malttanut istua vaan nousi seisaalleen.

”Menkää nyt joku ulos selvittämään asiaa. Vartijat!” Edkar sanoi.

Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun teltassa olivat hahmottivat mistä suunnasta äänet pääosin kuuluivat. Ne kuuluivat Nils Tammen seuraajien teltoilta päin. Sekasorto Edkarin upseerien joukossa kuitenkin jatkui. Edkar ei seurannut asian kehittymistä pidemmälle.

”Kapteeni Kallas! Lähtekää selvittämään asiaa. Haluan tietää mitä leirissäni tapahtuu”, Edkar sanoi.

”Kyllä, herra kenraali”, Venir sanoi.

Kallas juoksi ulos teltasta selvittämään asiaa. Häntä vastaan tuli Edkarin teltan vartija hakemaan käskyä. Loput upseerit jäivät telttaa odottamaan seuraavia käskyjä.

”Kapteeni Suomas! Tarkastakaa vartijan kanssa, että lähialueen vartiointi ja suojaus ovat kunnossa. En halua huolimattomuudesta johtuvia ikäviä yllätyksiä”, Edkar sanoi.

”Kyllä, herra kenraali”, Solkar sanoi.

”Kapteeni Cranfot! Menkää osastonne luokse ja hälyttäkää se taisteluvalmiuteen. Haluan edes yhden osaston olevan heti valmiudessa, jos tarvitsemme. Kun olette antaneet kaikki tarvittavat käskyt ja nähneet, että valmistautuminen lähtee liikkeelle niin kuin pitääkin, palatkaa tänne”, Edkar sanoi.

”Kyllä, herra kenraali”, Tom sanoi.

Myös käskyt saaneet Suomas ja Cranfot sekä vartija lähtivät ulos teltasta. Muut jäivät odottamaan lisätietoja ja hahmottamaan tilannetta, jossa Netronovalan armeija sillä hetkellä oli.

Suuren keisarikunnan sotilaat VI

Betula pubescens, osa 46

Reilu kuukausi sen jälkeen, kun kapteenit Kallas ja Waelde olivat olleet Suuren keisarikunnan keskusleirissä illanvietossa, kenraali Netronova oli kutsunut upseerinsa koolle jokaviikkoiseen iltapalaveriin. Jokainen upseeri kertoi omien joukkojensa harjoitusten sujumisesta, lähetit kävivät kertomassa omat raporttinsa ja myös yksi Nils Tammen seuraaja kertomassa raportteja Netronovalasta sekä kuoleman eliksiiriin liittyen. Raporteissa kului aina pitkä tovi ja jo siinä meni aikansa, että jokainen ehti paikalle kenraalin telttaan.

Ensimmäisenä oman raporttinsa antoivat lähetit. Nämä kertoivat samasta kehityksestä, joka oli jatkunut jo useamman viikon ajan. Lähiseudulle oli kokoontunut yhä enemmän Suuren keisarikunnan joukkoja. Erityisesti Edkar oli kiinnittänyt huomiota armeijaan, joka oli pystyttänyt leirinsä suoraan sille reitille, jota pitkin he olivat tulleet etelästä ja todennäköisesti joskus myös palaisivat. Jos joku haluaisi estää heidän poistumisensa alueelta, armeijan leiri oli erittäin hyvin sijoitettu.

Seuraavaksi vuorossa olivat Tammen seuraajat. Netronovalasta ei kuulunut mitään normaalista poikkeavaa. Edkar itsekin oli hyvin perillä kuulumisista, kun kävi säännöllistä yhteydenpitoa ruhtinas Netronovan kanssa. Seuraava Tammen seuraajan uutinen sen sijaan oli normaalista poikkeava.

”Toistatko mitä juuri sanoit”, Edkar sanoi.

”Olemme havainneet muutoksia kuoleman eliksiirin koostumuksessa”, Tammen seuraaja sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.

”Tarkoitan, että eliksiiri on hieman erilaista kuin aikaisemmin. Tähän saakka se on ollut täsmälleen samanlaista kuin ennen lähtöämme Netronovalassa, mutta viimeisten viikkojen aikana sen koostumus on pikkuhiljaa hieman muuttunut”, Tammen seuraaja vastasi.

Kuoleman eliksiirin epävakaus sai Edkarin tuntemaan olonsa levottomaksi. Koko armeijan toimintakyky lepäsi hyvin pitkälti eliksiirin toiminnan varassa.

”Mitä muutoksia olette havainneet?” Edkar kysyi.

”Emme ole täysin varmoja kaikista muutoksista, mutta päällimmäisenä muutoksena on eliksiirin oheneminen. Se on paljon aikaisempaa juoksevampaa. Se ei sinänsä ole ongelma, mutta epäilemme että eliksiirin toimintakyky on saattanut tämän muutoksen myötä heiketä”, Tammen seuraaja vastasi.

”Miksi kerrotte näistä havainnoista vasta nyt?” Edkar kysyi.

”Emme olleet varmoja ja olemme tehneet tutkimuksia aiheen parissa. Nyt olemme varmoja, että jonkinlainen muutos on tapahtunut”, Tammen seuraaja vastasi.

”Mistä muutos voi johtua?” Edkar kysyi.

”Emme vielä tiedä. Sitä erityisesti yritämme tutkia. Muutos voi johtua ylimääräisestä ainesosta, erilaisesta ilmastosta tai melkein mistä tahansa”, Tammen seuraaja vastasi.

Edkar asettui tuolilleen pohtimaan. Tämä asia nousi suoraan hänen tehtävälistansa kärkeen. Hänen täytyisi määrätä Tammen seuraajille apuvoimia heti tämän kokouksen päätteeksi. Tai ehkä jo kokouksen aikana.