Portti karshaanien maahan IV

Betula nana, osa 91

Haastattelu eteni hitaana keskusteluna, joka polveili aiheesta toiseen omalla rauhallisella tahdillaan. Haastattelu kesti pitkälle yöhön. Mihailin käsityksen mukaan keskustelulla ei juuri ollut päätä eikä häntää, mutta jossakin vaiheessa Kaemon totesi, että oli seuraavan haastateltavan aika.

Kaemon jäi odottamaan Vilkramin työhuoneeseen, kun Mihail, jota Hainix seurasi, lähti vierastuvalle, missä muut odottivat. Vierastuvalla Hainix näytti tietävän täsmälleen kenenkä luokse hän halusi mennä, sillä saman tien kun Mihail pääsi sapelihampaisen kissan kanssa sisälle vierastupaan, Hainix maukui nukkuvan Emilyn vieressä kunnes tämä heräsi.

Toisena haastatteluun lähti siis vielä unenpöpperöinen Emily ja muut jäivät odottamaan vuoroaan. Odottajat yrittivät kysellä Mihaililta haastattelusta, mutta keskustelun luonteen takia suurin osa asioista oli ehtinyt jo Mihaililta unohtua.

Emilyn haastattelu kesti aamupäivälle ja seuraavaksi olivat vuorossa linnut kukin yksitellen järjestyksessä Sija, Nav, Nev ja Niv. Tämän jälkeen haastateltavaksi meni Sarnel, joka ratsasti Hainixin selässä edestakaisin ja viimeiseksi jäi Narsha.

Kun Narsha saapui omasta haastattelustaan pari päivää Mihailin haastattelun alkamista myöhemmin, hänellä oli viesti Kaemonilta. Hainix seurasi hänen mukanaan.

”Hän haluaa meidät kaikki Vilkramin työhuoneeseen”, Narsha sanoi ilmeettömästi ja matkalaiset lähtivät vakavin ilmein kävelemään kohti päällikön tornia.

Vilkramin työhuoneessa Kaemon odotti heitä Vilkramin tuolissa istuen.

”Nyt olen haastatellut teitä kaikkia ja olen tehnyt päätökseni siitä, pitääkö teitä päästää portin sisäpuolelle”, Kaemon sanoi.

Kaemon piti matkalaisille hyvin tuskallisen ja pitkän tuntuisen tauon.

”Olen päättänyt, että teitä ei tule päästää portin sisäpuolelle”, Kaemon lopulta sanoi.

”Miksi?” Mihail ehti ensimmäisenä kysymään.

”Syyni ovat minun omani”, Kaemon vastasi.

Mikään perustelu tai väite en avannut Kaemonin sanaisen arkkua.

”Mikäli teille tuli vihdoinkin tämä asia selväksi, niin voitte poistua vierastupaanne”, Kaemon sanoi ja muut olivat jo lähdössä, kun alempaa varustukselta kuului torvensoitto.

Vähän aikaa torvensoiton jälkeen Vilkram saapui juosten työhuoneeseensa.

”Kimppuumme hyökätään. Kaemon, sinun ja näiden matkalaisten on syytä siirtyä välittömästi portin sisäpuolelle turvaan”, Vilkran sanoi.

”Ei ole mitään syytä. Ei muutamasta villistä niin suurta vaaraa ole”, Kaemon sanoi.

”Nämä eivät ole villejä. En tiedä mitä ne ovat, mutta pahoja olentoja ne ovat”, Vilkram sanoi.

”Mitä sinä oikein puhut?” Kaemon ihmetteli.

”Ei ole aikaa. Teidän on mentävä nyt. Lähetin jo kaksi miestäni hakemaan matkatavaroita, ne tuodaan portille. Nyt seuratkaa kaikki”, Vilkram sanoi ja kääntyi kohti työhuoneensa ovea.

Kaemonkaan ei voinut muuta kuin seurata Vilkramia. Varustuksen alueella varustuksen päällikön sana oli laki, jota piti totella.

Vilkram opasti heidät lyhintä reittiä punakultaiselle portille. Kaksi karshaania odotti portin edessä matkatavaroiden kanssa. Portti oli auki ja sieltä virtasi raskaasti varustautuneita karshaanisotureita.

”Tähän minä teidät jätän. Toivotan kaikille hyvää jatkoa. Toivottavasti näemme vielä”, Vilkram sanoi ja lähti sitten kohti taistelun melua.

Matkalaiset katselivat kun Vilkram katosi varustuksen rakennusten sekaan ja käänsivät sitten katseensa portista sisään. Portin takana näkyi karshaanien maa.