Betula nana, osa 93
Hieman ennen penkereen päässä olevaa saareketta penkereessä
oli valkoisesta kivestä rakennettu koroke, jota Kaemon kutsui aukoiksi. Valkoinen
kivi läpäisi muuten pääasiassa sorasta koostuvan penkereen koko leveydeltään ja
jatkuikin hieman yli sen molemmin puolin. Valkoinen kivi nosti tietä myös
hieman muuta pengertä korkeammalle ensin loivasti nousten, sitten tasaisena ja
sitten loivasti laskien. Vaunut nousivat ja laskivat tien tason mukaan aivan
kuin tie olisi ollut koko ajan tasainen kuin peilityyni järvi.
Korokkeelle oli myös rakennettu valkoisesta neliskulmainen
portti, jonka läpi tie kulki. Portti koostui vain kahdesta pystykivestä ja
niiden päällä lepäsi yksi vaakakivi. Kivi oli kuitenkin niin taitavasti
veistetty, että näytti kuin koko koroke portteineen olisi veistetty yhdestä
kivestä. Portti oli myös suuri, sillä vaunut, jotka itsessään olivat jo hyvin
suuria, olisivat mahtuneet kulkemaan portista samaan aikaan ja silti portti
olisi ollut väljä.
Valkoinen kivi hohkasi taikuutta, erityisesti portin
ulkopuolella. Portin sisäpuolella kiven taikavoima oli kevyempi. Tämä oli syy,
miksi Kaemon kutsui koroketta aukoksi. Tämä valkoisesta kivestä rakennettu
portti oli ainoa kulkuaukko koko saareketta ympäröivän valtavassa
voimakentässä.
”Valtava voimakenttä. Kuinka pidätte sitä yllä?” Mihail
ihmetteli, kun he olivat tulleet portin läpi.
”Tuo oli voimakentistä ensimmäinen ja ohuempi. Toinen, joka
on aivan maidemme ympärillä, on vasta edessäpäin. Voimakentän ylläpito on sellainen
salaisuus, että sitä en voi teille kertoa”, Kaemon sanoi.
”Tietenkin, anteeksi”, Mihail sanoi nopeasti, kun huomasi
Kaemonin tarkkailevan katseen.
Mihail katsoi taivaalle ja huomasi sen olevan voimakentän
takia sinisempi kuin hetkeä aikaisemmin. Sitten Mihail katsoi eteenpäin ja näki
toisen suojakentän ja toisen portin.
Toinen portti oli valtaisa. Jo itse portti oli linnoitus,
jonka valloittamiseen ei kykenisi mikään olemassa oleva armeija. Portti oli
kuitenkin vain portti. Linnoitus jatkui portin kummallakin puolella lähtien
kiertämään karshaanien asuttamaa saareketta ympäri. Portti ja linnoitus oli
tehty samaisesta valkoisesta kivestä, mutta portin ovet oli valettu
syntyteräksestä. Linnoituksen ylälaidasta lähti aikaisempaa voimakenttää paljon
voimakkaan voimakenttä, joka oli niin paksu ja vahva, että sen pinnassa
kimpoili välissä sinisiä salamoita.
”Tuo ei ole mahdollista”, Mihail sanoi katsellessaan
voimakenttää.
Kenttä sumensi hänen kykynsä seurata ja tunnistaa taikuutta.
”Se on mahdollista ja se on olemassa”, Kaemon sanoi.
”Olette todella suuri kansa”, Mihail sanoi Kaemonille
syvästi kunnioittavalla äänellä.
Kaemon nauroi Mihailin kunnioitukselle.
”Olemme enää vain rippeitä siitä, mitä joskus olimme”,
Kaemon sanoi.
Vaunujen lähestyessä toinen valtavista syntyteräksisistä
ovista aukesi päästääkseen vaunut portista sisälle. Kun vaunut olivat portin
sisäpuolella, ovi kolahti kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti