Betula nana, osa 96
Kaiken tiedon kirjasto, tai Parkon niin kuin paikan nimi
karshaanien kielellä oli, oli valtava rakennus. Kirjaston pääsalin sisälle
olisi kevyesti mahtunut Vihersalon taikaylipiston pääkirjaston koko rakennus,
useampaan kertaan. Pääsalin ympärillä kirjaston lisäsiivet puolestaan tuntuivat
jatkuvan loputtomiin. Kaiken tiedon kirjasto ei ollut yhtään liioiteltu
lempinimi.
”Mitkä osat ovat sellaisia, mihin emme saa mennä?” Mihail
kysyi.
”Muutamat karshaanien omaan historiaan ja maailman syntyyn
liittyvät osastot sekä korkeimman asteen taikuuteen liittyvät osastot. Kirjaston
materiaalista noin 95 prosenttia on kuitenkin teidän vapaasti käytettävissä”,
Nalvi vastasi.
”Eli lähes koko kirjasto. Luulin, että rajoittaisitte kirjaston
käyttöä paljon tarkemmin”, Mihail sanoi.
”Ei meillä ole mitään syytä siihen. Tosin varoitan, että
keskikertaisen taikuudenkin osastolla on pääosa materiaalista sellaista, että
ette varmastikaan pysty toteuttamaan niitä taikoja käytännössä. Luulen, että
osassa matalan tason taikuuttakin on teillä ongelmia”, Nalvi sanoi.
”Matala, keskikertainen ja korkea taitavat sitten olla
teidän mittareilla”, Mihail sanoi.
”Niin ovat. Ihmiset eivät kykene läheskään samaan kuin me”,
Nalvi sanoi.
Mihail rykäisi ilmaistakseen pienen loukkaantumisensa Nalvin
puheista. Nalvin katse ei viestinyt katumusta, joten Mihail antoi asian olla.
Hänestä oli parempi olla ärsyttämästä karshaaneja liikaa, kun nämä tuntuivat jo
nyt olevan sietokykynsä äärirajoilla antaessaan heidän edes vierailla maassaan.
”Mistähän sitä sitten aloittaisi?” Mihail kysyi itseltään.
”Saatan tietää yhden kirjan, josta olisit kiinnostunut”,
Sarnel sanoi ja kömpi ulos Mihailin rintataskusta.
Nalvi katsoi sammakkoa selvästi halveksuen.
”Mistä tiedät?” Mihail kysyi.
”Minä olen kuitenkin demoni ja nimenomaan sinun demoni. Tämä
sammakon ruumis ei ole tukahduttanut kaikkia kykyjäni”, Sarnel vastasi.
”Mennään sitten etsimään sitä kirjaa, mistä ajattelet minun
olevan kiinnostunut”, Mihail sanoi.
”Minä taidan mennä katsomaan taikakirjoja”, Emily sanoi.
”Aiot opiskella?” Mihail kysyi.
”Opiskelijoitahan me olemme vielä”, Emily vastasi.
”Minulla on itsellänikin muutama asia kirjastoon, mutta käyn
välillä katsomassa, että ette ole väärillä teillä”, Nalvi sanoi ja lähti
ensimmäisenä.
”Onneksi hän ei ole yhtään ennakkoluuloinen”, Sarnel sanoi.
”Ei kuitenkaan alkanut vahtimaan meitä kokoaikaisesti.
Osoittaa se jonkin verran luottoa”, Mihail sanoi.
”Minäkin menen”, Emily sanoi.
”Osaatko varmasti etsiä haluamasi?” Mihail kysyi Emilyn
perään.
”Minulla on apulaisia”, Emily vastasi.
Sija, Nav, Nev ja Niv kiersivät Emilyn ympärillä, kun tämä
käveli reippain askelin kohti kirjaston pääsalia.
”Hän näyttää saaneen uuden piristysruiskeen”, Sarnel sanoi.
”Niin näyttää. Taidan myös tietää mitä hän on etsimässä”, Mihail
sanoi ja hänen ilmeensä muuttui vakavaksi.
”Meillä on kuitenkin omat asiat etsittävänä”, Sarnel sanoi.
”Lähdetään siis etsimään”, Mihail sanoi.
Myös Mihail ja Sarnel lähtivät kirjaston aulasta kohti
pääsalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti