torstai 15. elokuuta 2013

Kaiken tiedon kirjasto II



Betula nana, osa 96

Kaiken tiedon kirjasto, tai Parkon niin kuin paikan nimi karshaanien kielellä oli, oli valtava rakennus. Kirjaston pääsalin sisälle olisi kevyesti mahtunut Vihersalon taikaylipiston pääkirjaston koko rakennus, useampaan kertaan. Pääsalin ympärillä kirjaston lisäsiivet puolestaan tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Kaiken tiedon kirjasto ei ollut yhtään liioiteltu lempinimi.

”Mitkä osat ovat sellaisia, mihin emme saa mennä?” Mihail kysyi.

”Muutamat karshaanien omaan historiaan ja maailman syntyyn liittyvät osastot sekä korkeimman asteen taikuuteen liittyvät osastot. Kirjaston materiaalista noin 95 prosenttia on kuitenkin teidän vapaasti käytettävissä”, Nalvi vastasi.

”Eli lähes koko kirjasto. Luulin, että rajoittaisitte kirjaston käyttöä paljon tarkemmin”, Mihail sanoi.

”Ei meillä ole mitään syytä siihen. Tosin varoitan, että keskikertaisen taikuudenkin osastolla on pääosa materiaalista sellaista, että ette varmastikaan pysty toteuttamaan niitä taikoja käytännössä. Luulen, että osassa matalan tason taikuuttakin on teillä ongelmia”, Nalvi sanoi.

”Matala, keskikertainen ja korkea taitavat sitten olla teidän mittareilla”, Mihail sanoi.

”Niin ovat. Ihmiset eivät kykene läheskään samaan kuin me”, Nalvi sanoi.

Mihail rykäisi ilmaistakseen pienen loukkaantumisensa Nalvin puheista. Nalvin katse ei viestinyt katumusta, joten Mihail antoi asian olla. Hänestä oli parempi olla ärsyttämästä karshaaneja liikaa, kun nämä tuntuivat jo nyt olevan sietokykynsä äärirajoilla antaessaan heidän edes vierailla maassaan.

”Mistähän sitä sitten aloittaisi?” Mihail kysyi itseltään.

”Saatan tietää yhden kirjan, josta olisit kiinnostunut”, Sarnel sanoi ja kömpi ulos Mihailin rintataskusta.

Nalvi katsoi sammakkoa selvästi halveksuen.

”Mistä tiedät?” Mihail kysyi.

”Minä olen kuitenkin demoni ja nimenomaan sinun demoni. Tämä sammakon ruumis ei ole tukahduttanut kaikkia kykyjäni”, Sarnel vastasi.

”Mennään sitten etsimään sitä kirjaa, mistä ajattelet minun olevan kiinnostunut”, Mihail sanoi.

”Minä taidan mennä katsomaan taikakirjoja”, Emily sanoi.

”Aiot opiskella?” Mihail kysyi.

”Opiskelijoitahan me olemme vielä”, Emily vastasi.

”Minulla on itsellänikin muutama asia kirjastoon, mutta käyn välillä katsomassa, että ette ole väärillä teillä”, Nalvi sanoi ja lähti ensimmäisenä.

”Onneksi hän ei ole yhtään ennakkoluuloinen”, Sarnel sanoi.

”Ei kuitenkaan alkanut vahtimaan meitä kokoaikaisesti. Osoittaa se jonkin verran luottoa”, Mihail sanoi.

”Minäkin menen”, Emily sanoi.

”Osaatko varmasti etsiä haluamasi?” Mihail kysyi Emilyn perään.

”Minulla on apulaisia”, Emily vastasi.

Sija, Nav, Nev ja Niv kiersivät Emilyn ympärillä, kun tämä käveli reippain askelin kohti kirjaston pääsalia.

”Hän näyttää saaneen uuden piristysruiskeen”, Sarnel sanoi.

”Niin näyttää. Taidan myös tietää mitä hän on etsimässä”, Mihail sanoi ja hänen ilmeensä muuttui vakavaksi.

”Meillä on kuitenkin omat asiat etsittävänä”, Sarnel sanoi.

”Lähdetään siis etsimään”, Mihail sanoi.

Myös Mihail ja Sarnel lähtivät kirjaston aulasta kohti pääsalia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti