Kaiken tiedon kirjasto III

Betula nana, osa 97

”Mitä me etsimme?” Sija kysyi Emilyltä, joka määrätietoisesti etsi taikuusosastoista juuri sitä oikeaa.

”Tiedät hyvin mitä minä etsin”, Emily vastasi.

”Oletko varma, että siitä aiheesta löytyy täältä tietoa?” Sija kysyi.

”Minä ainakaan en usko, että löytyy. Oli sitten kuinka hyvänsä nimeltään kaiken tiedon kirjasto”, Nav sanoi.

”Ei kannata aliarvioita tätä kirjastoa. Täältä voi hyvinkin löytyä se tieto, mitä etsimme”, Nev sanoi.

”Mistä suunnasta aloitamme etsimisen?” Niv kysyi ja lenteli Emilyn edellä tehden pienen pyörähdyksen jokaiselle käytävälle.

”Tällainen päätön kävely on sama kuin yrittäisimme etsiä yhtä tiettyä kiveä Suuresta jokilaaksosta”, Nav sanoi.

”Minä voin auttaa teitä etsinnöissä, mitä sitten etsittekään”, nuori naispuolinen karshaani sanoi Emilylle ja tämän mukana lentäville linnuille.

Emily kääntyi karshaaniin päin. Karshaani oli yksi nuorimpia, mitä Emily oli koko aikana karshaanien maassa nähnyt. Karshaani oli pukeutunut turkoosiin mekkoon ja lisäksi tällä oli suuri sulkakynä korvan takana.

”Kiitos tarjouksesta, mutta pärjäämme omillamme” Emily sanoi karshaanille.

”Selvä. Jos tarvitsette apua, niin sitä varten me kirjaston työntekijät täällä olemme”, karshaani sanoi ja kääntyi takaisin hyllyn puoleen, jonka ääressä oli työskennellyt.

Emily jatkoi matkaansa.

”Hänestä olisi voinut olla apua, kirjasto on laaja”, Sija sanoi.

”Mutta emme tarvitse apua. Parempi on, jos emme kerro kenellekään ulkopuoliselle mitä olemme etsimässä”, Nav sanoi.

Toista tuntia kestäneen kirjastossa harhailun jälkeen jopa Nav oli avusta toista mieltä. Aluksi etsintä oli vaikuttanut sujuvan hyvin, mutta sitten he olivat eksyneet käytävien keskelle. Nyt he olivat lopulta päässeet takaisin aulaan. Aulasta he lähtivät seuraamaan omia jälkiään samaan suuntaan, mihin aluksi lähtivät.

”Minusta meidän kannattaa mennä kysymään neuvoa”, Sija sanoi.

”Olen juuri etsimässä sitä karshaania, joka jo tarjosi apua”, Emily sanoi.

”En usko, että hän on enää täällä”, Nav sanoi.

Karshaani löytyi kuitenkin juuri saman hyllyn äärestä, missä he olivat tämän ensimmäisenkin kerran nähneet.

”Joko löysitte etsimänne?” Karshaani kysyi siirtämättä katsetta tekemisestään.

”Emme”, Emily vastasi.

”Tarvitsetteko apua?” Karshaani kysyi.

”Tarvitsemme”, Emily vastasi.

”Noniin. Mitä olette siis etsimässä?” Karshaani kysyi ja kääntyi kohti Emilyä.

Karshaanin katse oli ystävällinen ja rohkaiseva, toisin kuin muiden Emilyn tapaamien karshaanien.

”Olemme etsimässä tietoa puunkirouksesta ja siihen liittyvästä taikuudesta”, Emily sanoi.

”Puunkirouksesta”, karshaani sanoi kuulostaen siltä, että ei olisi koskaan ennen kuullut koko sanaa.

Karshaani otti mekkonsa rintataskusta pienen kämmenelle sopivan kirjan ja asetti sen eteensä ilmaan. Kirja jäi leijumaan paikoilleen ja karshaani otti korvansa takaa sulkakynän käteensä. Samassa ilmassa leijuva kirja alkoi kasvaa. Hetkessä kirja oli niin suuri, ettei sitä olisi kaksi raavasta miestä jaksanut nostaa. Kuitenkin koostaan ja painostaan välittämättä kirja leijui kevyesti ilmassa.

Nuori karshaani nainen avasi etukannen kevyellä liikkeellä ja selasi kirjaa muutaman sivun verran. Hän myös kaivoi mekkonsa toisesta taskusta mustepullon ja avasi sen. Sitten hän kastoi sulkakynänsä musteeseen ja kirjoitti kirjan sivulle yhden sanan. Tuo sana oli ”puunkirous”. Sanan viereen hän pudotti pisaran mustetta. Tuosta musteesta muodostui numero- ja kirjainsarja, joka ilmoitti halutun aiheen sijainnin kirjastossa.

”Haluamasi aihe löytyy tuosta suunnasta”, karshaani sanoi ja osoitti päinvastaiseen suuntaan, mistä Emily oli etsinyt.

Emily katsoi karshaanin osoittamaan suuntaan kirjahyllyjen paljouteen ja kun hän katsoi takaisin karshaaniin, niin suuri kirja oli kutistunut takaisin kämmenelle sopivaksi ja se oli palannut omalle paikalleen karshaanin rintataskuun, samoin mustepullo oli karshaanin taskussa ja sulkakynä karshaanin korvan takana.

”Minä lähden näyttämään, niin varmasti löydätte oikean osaston ja teoksen”, karshaani sanoi ja lähti kävelemään juuri näyttämäänsä suuntaan.

Emily ja linnut seurasivat ripeäaskelisen karshaanin perässä.