Kaiken tiedon kirjasto

Betula nana, osa 95

Kaemon vei matkalaiset ylelliseen asuntoon, jossa oli neljä makuuhuonetta, runsain mitoin muuta tilaa ja suuri parveke kohti metsää. Asunnon ruokavarastot olivat myös lähes täydet ja niitä täydennettiin Kaemonin palvelijoiden toimesta päivittäin. Asunnosta ei kuitenkaan ollut poistumista, sillä Kaemon asetti kaksi karshaanisoturia vartioimaan asunnon ainoaa ulko-ovea.

Mihail, Emily, Sarnel ja Emilyn lintuystävät olivat siis enemmän ja vähemmän vankeina Kaemonin heille järjestämässä asunnossa. Narsha lähti Kaemonin vaatimuksesta tapaamaan vanhimpien neuvostoa. Meni lähes viikko siihen, että he näkivät Narshan seuraavan kerran.

Linnut toki pääsivät lentämään asunnon ulkopuolella, mutta he eivät kuitenkaan hennoneet jättää Emilyä pitkäksikään aikaa. Jotain tietoa he kuitenkin saivat lintujen tarkkojen silmien ja korvien ansiosta. Erityisen ansioituneesti vakoilulennoilla kävi variksista Niv.

Niv toi paljon tietoa asunnon vankeina oleville. Nivin tietojen perusteella Emily ja Mihail onnistuivat piirtämään karshaanien valtakunnasta suurpiirteisen kartankin, jonka avulla he osaisivat suunnistaa portille niin tarvittaessa.

Kun Mihail, Emily, Sarnel ja Emilyn lintuystävät olivat viettäneet neljä päivää epätietoisuuden täyttämässä asunnossa, saapui heidän luokseen karshaani joka esitteli itsensä Kaemonin palvelijaksi.

”Nimen on Nalvi Kronom. Herra Kaemon lähetti minut teidän oppaaksi, kun huomasi, etteivät lintuystävänne malta pysyä sisällä”, nuorehko karshaani sanoi.

”Kaemon on hyvin perillä tekemisistämme”, Mihail sanoi.

”Herra Kaemonilla on tarkat silmät ja korvat ympäri valtakuntaamme”, Nalvi sanoi.

”Tarkoittaako se, että tulit meidän oppaaksemme sitä, että pääsemme ulos täältä?” Emily kysyi.

”Kyllä”, Nalvi vastasi.

”Pääsemmekö sinun seurassasi mihin vain haluamme?” Mihail kysyi.

”Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kyllä”, Nalvi vastasi.

”Vanhimpien neuvosto kuuluu varmaankin näihin poikkeuksiin”, Mihail arvasi.

”Olet oikeassa. Kunnioitettu vanhimpien neuvosto ottaa teidät vastaan sitten, kun he haluavat niin tehdä”, Nalvi sanoi.

”Jos haluavat”, Mihail sanoi.

Nalvi ei kommentoinut tätä Mihailin sanomista, mutta teki kevyen nyökkäyksen.

”Jos kerta pääsemme tutustumaan paikkoihin, niin eiköhän sitten lähdetä”, Mihail sanoi.

”Seuratkaa minua, olkaa hyvät”, Nalvi sanoi.

Nalvin johdolla seurue pääsi tutustumaan lähialueisiin. Kiinnostavimmat vierailukohteet olivat eri puistot, joissa he kävivät. Puistot olivat täynnä eksoottisia kasveja ja eläimiä. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen Mihail ruumis alkoi kuitenkin väsyä kävelemiseen ja heidän oli pakko palata asunnolle.

”Huomenna ehdimme kiertämään paremmin erilaisissa kohteissa. Onko teillä jotakin alueita, jotka ovat erityisen kiinnostavia?” Nalvi tiedusteli, kun he olivat palanneet asunnolle.

”Te karshaanithan olette vanha kansa ja olette myös kiinnostuneita tiedon ja perinteiden säilyttämisestä?” Sarnel kysyi.

”Kyllä olemme, herra sammakko”, Nalvi vastasi hieman yllättyneenä siitä, että seurueen pienin jäsen uskalsi kysyä häneltä jotakin.

”Teillä on sitten varmaankin kirjastoja”, Sarnel sanoi.

”Kyllä meillä on. Meillä on maailman suurin kirjasto, jota kutsumme lempinimellä kaiken tiedon kirjasto”, Nalvi sanoi.

”Se voisi olla jotakin, mistä me olisimme kiinnostuneita”, Sarnel sanoi.

”Valitettavasti se ei kuulu kohteisiin, mihin saisin viedä teidät, mutta katson mitä voin asialle tehdä”, Nalvi sanoi.

Tämän jälkeen Nalvi jätti heidät keskenään.

”Karshaanien pääkirjasto todellakin voisi olla vierailun arvoinen kohde”, Mihail sanoi.

”Niin minäkin ajattelin”, Sarnel sanoi.

Aamulla Nalvi palasi iloisten uutisten kanssa.

”Kysyin herra Kaemonilta kirjastosta ja voin ilokseni teille kertoa, että voimme mennä sinne. Joitakin osastoja on kuitenkin teiltä suljettu pois, mutta suurin osa kirjastosta on vapaassa käytössänne”, Nalvi sanoi.

”Lähdetään sitten kirjastoon”, Mihail sanoi.

Aamupalan jälkeen seurue lähti, jälleen Nalvin johdolla, kohti karshaanien valtakunnan pääkirjastoa.