Matkalla tulevaisuuteen, pysäkkinä Jyväskylä

Niin vain muutin kahden vuoden tauon jälkeen takaisin Jyväskylään. Vieläpä samaan taloon, samaan rappuun ja samaan kerrokseen, josta kaksi vuotta aikaisemmin muutin pois. Asunto ei sentään ole sama. Kun ensimmäistä kertaa käveli Kuokkalan kauppakeskukseen, niin piti ihan ajatuksella miettiä, että mitä sitä onkaan tehnyt viimeisen kahden vuoden aikana. Paljon on tullut tehtyä ja paljon on tapahtunut. Ikinä en olisi kuitenkaan uskonut löytäväni itseäni kahta vuotta myöhemmin näin täsmällisesti samasta paikasta.

Jyväskylään palasin lukemaan fysiikan sijasta tietojärjestelmätiedettä (tjt). Ensimmäiset puolitoistaviikkoa ovat tuntuneet varsin mukavilta ja ennen kaikkea itseä kiinnostavilta. Ainakin näin alun perusteella tjt tuntuu paljon fysiikkaa omemmalta. Kevät näyttää, että kuinka homma todellisuudessa sitten lähteekään sujumaan, toivottavasti paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ensimmäisten päivien perusteella tuntuu myös siltä, että pärjätäkseen ei tarvitse panostaa opiskeluun samalla ylitsepääsemättömältä tuntuvalla määrällä, mitä itse olisi fysiikassa pitänyt panostaa. Tämä voi olla ihan puhtaasti ensimmäisen viikon kevyen aloituksen luomaa harhaa, mutta syynä voi olla myös oma kiinnostus. Omasta mielestä tässä tärkeintä on kuitenkin se, että opiskelussa pärjäämisen kanssa jää mahdollisuus myös muuhun. Itse en kuitenkaan enää kykene olemaan kirjoittamatta (tai kykenen, mutta en hyvin seuraamuksin) ja kirjoittaminen tuppaa syömään aikaa joskus myös opiskelulta.

Kevääseen toiveena ja tarkoituksena on siis yrittää saada opiskelu ja kirjoittaminen jonkinlaiseen tasapainoon niin, että kumpikin olisi mahdollista ja onnistuisi hyvin sekä myös, että molemmat voisivat hyötyä toisistaan. Lisäksi tarkoitus olisi saada Edellytys korkeamman tahon, eli kustantajien, arvioitavaksi. Jos tällä kertaa tulisi muutakin kuin hylsyjä ja bumerangeja.

Rafaelin mökki

Betula nana, osa 67

Rafael jäi vartioimaan nuotioita ja hoitamaan Emilyn kosketuksesta palanutta kättään muiden ryhtyessä nukkumaan. Emily nukkui sikeästi, mutta Mihailille ja Sarnelille uni ei maistunut.

”Mitä mieltä olet?” Mihail kysyi Sarnelilta hiljaisella äänellä katsellessaan nuotion ääressä istuvaa Rafaelia.

”En tiedä vielä. Luulen, että meidän kannattaa edelleen olla varuillaan”, Sarnel sanoi.

”Tietenkin meidän kannattaa olla varuillaan. Muutenkin ja jos se kasvoton olento tai mies on toiminut hänen opettajanaan niin sitä suuremmalla syyllä. Tarkoitin kuitenkin sitä, että seuraammeko häntä hänen mökilleen?” Mihail tarkensi.

”Onko meillä muuta mahdollisuutta?” Sarnel kysyi.

”Voimme aina palata takaisin kylään”, Mihail sanoi.

”Ja tekisimme siellä mitä?” Sarnel kysyi.

”En tiedä. Varmasti me jotakin työtä sieltä löytäisimme”, Mihail vastasi.

”Tarkoitat kai, että Emily löytäisi. Mitä työtä me kaksi muka kykenemme tekemään ilman täysiä tai edes osittaisia voimiamme?” Sarnel jatkoi.

”Haluat siis ehdottomasti seurata Rafaelia?” Mihail kysyi.

”En ole varma siitä, mutta tiedän, että sinä haluat”, Sarnel vastasi.

Sarnel osui kipeä lähelle totuutta ja Mihail käänsi katseensa metsän pimeyteen.

”Mikä sinua ajaa hänen luokseen?” Sarnel kysyi Mihaililta.

”En tiedä”, Mihail vastasi.

”Minä arvaan, että haluat hänen opettavan sinulle pimeää taikuutta”, Sarnel sanoi.

Mihail käänsi katseensa Sarneliin. Mihailin katse oli vakava.

”Minulla on outo tunne siitä, että tulen tarvitsemaan sitä vielä joku päivä. Älä kysy miksi ajattelen näin. En nimittäin tiedä itsekään”, Mihail sanoi.

Sarnel vastasi Mihailin katseeseen ristiriitaisella katseella.

”Ehkä on parempi nukkua nyt”, Sarnel sanoi.

”Ehkäpä”, Mihail myönsi ja asettui parempaan nukkuma-asentoon.

Mihail nukahti nopeasti. Sarnel sen sijaan jäi pohtimaan asioita. Yö oli kuitenkin kylmä ja hänen ajatuksensa hidasta. Aamu ehtikin sarastaa ennen kuin Sarnel ehti miettiä kaikkia mietteitä vaativia asioita. Rafael herätti kolmikon aamun ensimmäisten auringonsäteiden puskiessa puiden oksien lomasta maahan.

Rafael oli hävittänyt nuotiopaikan jo valmiiksi ja tarjosi kolmikolle aamupalaksi kuivalihaa. Emily ja Mihail söivät ensin varovasti maistaen, mutta Sarnel tyytyi kesän viimeisiin hyttysiin.

”Lähdetään niin ehdimme joskus perille” Rafael sanoi.

Rafaelin kehotusta kuunnellen Emily ja Mihail nostivat tavarat selkäänsä ja lähtivät seuraamaan Rafaelia. Mihail nosti Sarnelin olkapäälleen istumaan.

Metsäpolku jatkui puiden ja juurakoiden seassa kiemurtelevana seuraavat kuusi tuntia. Rafael salli heille vain muutaman lyhyen tauon koko matkan aikana. Tässä vaiheessa iltapäivää Mihail oli jo niin väsynyt, että Emily oli ottanut hänen laukkunsa ja joutui myös taluttamaan Mihailia, jotta matka jatkuisi vielä eteenpäin.

”Rafael, kai ymmärrät, että kohta emme pysty enää jatkamaan”, Sarnel sanoi terävällä äänellä Rafaelille.

”Ymmärrän, mutta kohta meidän ei tarvitse pystyä enää jatkamaan. Katsokaa eteenne”, Rafael sanoi.

Edessä metsässä näkyi aukea, johon polku saapui. Mihail sai aukealta tulevasta valosta voimia jatkaa ja hetkeä myöhemmin he olivat jo aukean reunalla. Aukean toisella laidalla oli mökki.

Vuosi 2012

Vuosi 2012 eli MMXII, noin roomalaisittain, on jäänyt nyt historian kirjoihin, joten ajattelin kirjoittaa siitä muutamalla sanalla. Alun perin oli tarkoitus kirjoittaa tämä teksti jo viime viikon alussa. Silloin minulla oli kuitenkin kova kiire lukea Edellytystä ja saada sen toinen kirjoitus kierros valmiiksi ennen uutta alkavaa koulua. Tämän projektin ehdin saada valmiiksi ennen viimeviikonlopun muuttua ja nyt alkuviikko on mennyt totutellessa uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin.

Uudesta opiskelupaikasta kuitenkin enemmän toisella kertaa ja nyt keskityn kertomaan viime vuodesta. Ensin hieman siitä, mitä vuoden aikana tapahtui meillä ja maailmalla ja sitten siitä, mitä itse tein vuoden aikana. En ole maininnut kaikkia tapahtuneita asioita, eikä niin ole tarkoituskaan. Idea on lähinnä poimia joitakin tapahtumia tai asioita vuoden varrelta.

Meillä

Viime vuonna äänestettiin vaaleissa kahteen kertaan. Keväällä oli presidentinvaalit ja syksyllä kuntavaalit, ensimmäisissä omaa ehdokastani ei valittu, jälkimmäisissä valittiin. Vaalien lisäksi ja myös yhteydessä (niin ulko- kuin kotimaisessa) politiikassa on puhuttu paljon talouskriisistä ja sen seuraamuksista. Kenelläkään tuskin on edelleenkään mitään (hyvää ja poliittisesti toteutuskelpoista) keinoa kriisin ratkaisemiseksi.

Vuosi ja erityisesti kesä oli sateinen. Tämä näkyi niin uutisissa kuin laiturin päässä (joka saattoi olla jopa veden alla). Tämä harmitti varmasti paljon vähemmän niitä, jotka eivät olleet yritysten kulusäästöjen kohteena. Myös Nokian arvo putosi kesällä maata kohti sateen lailla, kurssi kuitenkin piristyi syksyn myötä loppuvuotta kohden.

Muualla

Erityisesti Euroopassa ja Euroalueella talouskriisi on jatkunut, mutta myöskään muualla talous ei elä kukoistuskautta. Kiinassakin yllettiin arviolta vain seitsemän prosentin talouskasvuun, mistä monet ovat olleet hyvin huolissaan.

Yksi vuoden 2012 ehdottomista ilmiöistä eteläkorealaisen artistin PSY:n kappale Gangnam style, jonka videota on katsottu Youtube-videopalvelussa jo pitkälle toista miljoonaa kertaa (tätä kirjoittaessa video on katsottu 1151 miljoonaa kertaa). Gangnam style alkaakin olla jo osa yleissivistystä. Ainakin omasta ajastaan tietoiset ihmiset katsovat kieroon jos et kappaletta tiedä.

Suomen lisäksi myös muissa maailman mahtivaltiossa käytiin vaaleja ja valta vaihtui. Tästä esimerkkinä Yhdysvaltain presidentinvaalit, jotka Barack Obama voitti. Mitt Romney antoi kuitenkin kova haasteen ja College Humor teki asiasta hauskan videon: Mitt Romney Style. Kiinassakin tapahtui pientä vallanvaihdosta vuoden aikana, kun Hu Jintao tilalle Kiinan kommunistisen puolueen johtoon valittiin Xi Jinping.

Mitä itse tein

Vuoteni alkoi armeijasta kotiutumisella ja Kuopioon muuttamisella. Muuttoja ehtikin kertyä vuoden varrelle viisi kappaletta ja toivon syvästi, että nyt alkaneena vuotena en pääse lähellekään tuota lukua.

Vuonna 2012 kirjoitin enemmän kuin koskaan. Erityisesti kirjaprojekti Edellytys, jonka aloitin loppukeväästä, eteni mallikkaasti. Toinen kirjoituskierros on siis jo valmis ja kolmas odottaa aloittamista. Sitten pitäisikin ryhtyä etsimään kustantajia ja miettimään kirjan jatkoa, Ehtoa.

Kirjan (ja kirjojen) kirjoittamisen lisäksi kirjoitin runsaasti myös tänne blogiin. Suuri osa kirjoituksista on edelleenkin ollut jatkokertomus Betula nanaa jo siitä syystä, että se jatkuu joka viikko uudella osalla. Muuta asiaa olen sitten kirjoittanut enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Jatkossa aion kuitenkin panostaa siihen, että joka viikko tulisi jotakin muutakin sisältöä blogiin kuin pelkkä uusi jatkokertomuksen osa.

Opiskelun kannalta vuosi ei ollut yhtä hyvä kuin kirjoittamisen kannalta. Fysiikka ei todellakaan ole se oma ala. Hainkin jo kevään haussa Jyväskylään äidinkielenopettajaksi, mutta en päässyt. Syksyn haussa hain edelleen Jyväskylään, mutta tällä kertaa tietojärjestelmätieteeseen. Syksyn haussa tärppäsi ja se ilahduttikin loppuvuotta mukavasti.

Pimeyden lähettiläs III

Betula nana, osa 66

Mihail lähestyi nuotiota varovaisesti, mutta kun Rafael ei tehnyt mitään elettä edes siirtääkseen katsettaan nuotiosta, Mihail istuutui pöllille nuotion ääreen. Emily seurasi hieman jäljessä ja istuutui pöllille, joka oli kauimpana tummakaapuisesta Rafaelista.

”Mihin menemme huomenna, Rafael?” Mihail kysyi.

”Minun mökilleni, joka on tämän seuraamanne polun päässä”, Rafael vastasi.

Mihail vilkaisi polun suuntaan.

”Sinnehän te olitte jo menossa. Ette olisi kuitenkaan ehtineet tänään perille saakka, kun päätitte että ette käytä lentävää mattoa”, Rafael sanoi.

”Mitä?” Mihail ihmetteli.

”Älä edes aloita tuota. Kyllä minä tiedän taskussasi olevasta pienestä ystävästäsi ja hänen kyvyistään”, Rafael sanoi.

Mihail yritti piilottaa pelokasta ilmettään. Rafael tiesi heistä enemmän kuin hän oli osannut pelätä.

”Olisihan se pitänyt arvata”, Mihailin taskusta kömpivä Sarnel murahti.

”Demoni. Sinun kaltaisiasi en olekaan nähnyt pitkään aikaan”, Rafael sanoi Sarnelille.

Sarnel ei sanonut Rafaelille mitään vaan tyytyi tutkimaan tätä katseellaan.

”Kykenetkö palauttamaan meidän vanhat kehomme meille?” Mihail kysyi Rafaelilta.

”Valitettavasti siihen kykyni eivät riitä. Hänen taikuutensa on edelleen minun taikuuttani paljon voimakkaampaa”, Rafael vastasi.

”Tiedät sen olennon, joka teki tämän meille?” Mihail ihmetteli.

”Kyllä, tiedän hänet hyvinkin. Hän opetti minulle lähes kaiken minkä tiedän”, Rafael vastasi ja heitti puukalikan nuotioon.

Emily, Mihail ja Sarnel tuijottivat Rafaelia tyrmistyneinä. Rafael aavisteli kolmikossa pientä pakokauhua.

”Muistakaa kuitenkin, että rehtori Kristorosa tietää minun taustani ja hän luottaa minuun”, Rafael sanoi rauhoittaakseen muita.

Muut eivät osoittaneet rauhoittumisen merkkejä, joten Rafael näki parhaakseen vetää keskustelua muualle. Rafael nousi ylös ja lähestyi Emilyä.

”Emily Kajastus, meitä ei ole esitelty. Uskon, että Mihail on kutsunut minua Rafaeliksi”, Rafael sanoi ja ojensi kätensä kättelyä varten.

Emily vilkaisi nopeasti Mihailia, mutta ojensi kuitenkin kätensä. Rafael kätteli Emilyä rivakasti, mutta veti kätensä nopeasti pois aivan kuin sitä olisi polttanut. Rafael irvisti kivusta ja hieroi kämmentänsä toisen käden sormilla. Mihail nosti katseensa Rafaelin käteen ja huomasi siinä tuoreita palamisen jälkiä.

”Jotakin mitä sinä et tiennyt?” Mihail kysyi.

Rafael käänsi katseensa Mihailiin, mutta ei vastannut mitään.