Uuden luomisen syksy

Ja aika pitkälti koko vuosi 2014.

Viime vuonna ja erityisesti viime syksynä kirjoitin uutta ja kehittelin uusia ideoita ehkä enemmän kuin koskaan. Näistä harmillisen vähän on päässyt blogin täytteeksi, kun sisältönä on pitkään ollut pääasiassa jatkokertomus Betula nana.

Osa asioista on hautunut mielessäni jo pitkään ja osa hautuu siellä edelleen. Jotkut asiat ovat kuitenkin edenneet ihan oikeasti. Yksi näistä edenneistä projekteista on tämänhetkinen kirjaprojektini, joka kulkee projektinimellä Jenny. Sain Jennyn ensimmäisen kirjoituskierroksen päätökseen loka-marraskuunvaihteessa. Sen jälkeen pidin projektista kuuden viikon tauon ja joulukuun puolivälissä palasin sorvin ääreen. Toinen kirjoituskierros on sen jälkeen edennyt kohtalaisesti. Uusi työskentelytapa on osoittautunut ennakoimaani isompitöiseksi, mutta se toivon mukaan palkitaan lopussa.

Kuuden viikon tauko kirjan kirjoittamisesta tuntui aluksi pitkältä, mutta kului sitten hyvin nopeasti. Paluu kirjoittamisen pariin tapahtui sitten lopulta yllätyksenä, vaikka asiaa oli malttamattomana odottanut.

Syy kuuden viikon taukooni oli se, että tekstin näkee tuoreemmin silmin, kun sen saa kunnolla pois mielestään. Neuvon juuri kuuden viikon mittaisesta ajanjaksosta löysin Stephen Kingin kirjasta On Writing: A Memoir of the Craft (suomennettu nimillä Kirjoittamisesta: muistelma leipätyöstä ja Kirjoittamisesta: muistelmia leipätyöstä). Kyseinen teos on muuten yksi parhaita kirjoja kirjoittamista varten, jopa Mika Waltarin kirjaa Aiotko kirjailijaksi? parempi.

Tuon kuuden viikon tauon aikana en jättänyt kirjoittamista kokonaan, mutta kevensin hieman sen tuomaa kuormaa. Kirjoitin tietysti jo mainittua jatkokertomustani, mutta aloitin myös kaksi väliprojektia. Ensimmäinen väliprojektini, joka kyllä jäi kesken, on viime kesänä keksimääni ideaan perustuva projekti, jolle annoin nimeksi Lehmus. Toisen projektin idean keksin taukoni aikana ja tätä ideaa työstin myös pidemmälle. Toinen projekti sai nimekseen Neutroni. Kirjoitan näistä projekteista hieman enemmän toisella kertaa.

Viime vuoden aikana hitaasti, mutta sitkeästi, teki paluun myös yksi vanha harrastukseni, joka on ollut hieman unohduksissa, vaikka onkin ajoittain aina meinannut pulpahtaa pinnalle. Tämä harrastus on miniatyyripelit ja pienoismallit. Olen todella pitkästä aikaa saanut joitakin tämän harrastuksen projekteja valmiiksi ja niinpä myös aloittanut uusia. Erityinen lähtölaukaus harrastuksen renessanssille oli isälleni rakentama joululahja. Olen myös tehnyt pitkästä, pitkästä aikaa uusia miniatyyrihankintoja. Kohteena ovat erityisesti Lord of the Rings Strategy Battle Game -nimisen miniatyyripelin figuurit. Nimensä mukaisesti peli sijoittuu Tolkienin fantasiamaailmaan. Olen myös onnistuneesti laittanut hyvän kiertämään, kun tyttöystäväni innostui kokeilemaan peliä.

Mainittu isäni joululahja. Leijona on uudelleen maalattu lelufiguuri, muu on kokonaan itse tehtyä. Saa nähdä mihinkä sitä seuraavaksi intoutuu.

Paljon muutakin on viime syksyn ja vuoden aikana mielessä pyörinyt. Näistä ajatuksista myös ehkä enemmän sitten, kun ne alkavat päästä jonkinlaiseen toteutukseen eivätkä vain pyöri ajatuksina mielessä. Sen verran ehkä uskaltaa sanoa, että kaikki on vasta alussa.

Sateinen matka

Betula nana, osa 165

Mihailin käskystä lähtö Earnestiin tapahtui jo seuraavana päivänä. Mihail otti mukaansa Nilsin ja osaston miehiä. Emily ei suostunut jäämään Netronovalaan, joten hänkin lähti lemmikkiensä kanssa mukaan. Matka Earnestiin kesti huomattavasti aiempaa kauemmin, sillä heillä oli useita hevosten vetämiä kärryjä varusteita mukanaan.

”Miksi me tarvitsemme nämä kaikki varusteet?” Emily kysyi.

”Koska luulen, että tulemme olemaan pitkään Earnestissa. Lisäksi meidän on hyvä varustaa paikkaa”, Mihail vastasi.

”Mutta koko linnoitushan on lähes raunioina”, Emily sanoi.

”Se uudelleen rakennetaan”, Mihail sanoi.

”Miksi me edes menemme sinne takaisin?” Emily kysyi.

”Minun pitää tehdä siellä jotakin”, Mihail vastasi.

Mihail kantoi itse laukkua, jonka sisällä oli kirja, jonka hän oli saanut mustaan kaapuun pukeutuneelta mieheltä. Emilylle hän ei suostunut kertomaan syytä Earnestiin paluuseen. Nils kuitenkin arvasi mitä Mihail suunnitteli.

”Oletko varma siitä, mitä suunnittelet tekeväsi?” Nils kysyi.

”Et sinä tiedä, mitä minä suunnittelen”, Mihail vastasi.

”Minulla on arvaukseni”, Nils sanoi.

”Sitten tiedät, etten voi olla varma siitä”, Mihail sanoi.

Nils nyökkäsi. Kaksikko ei puhunut asiasta sen tarkemmin matkalla.

Matkalaiset olivat synkkiä, näin olivat erityisesti Mihail ja Nils. Heidän synkkyys kuitenkin levisi muihin ja matkan toisena päivänä alkoi myös sataa. Sade piiskasi heitä koko matkan Earnestiin saakka.

Kuormien purku oli hidasta, koska kärryt eivät mahtuneet kulkemaan linnoituksen asti. Kuormat piti purkaa paljon ennen linnoitusta ja lastata hevosten ja miesten kannettaviksi. Hans oli onneksi tehnyt hyvää työtä Earnestissa ja sieltä löytyi lämmin sali ja makuupaikat kaikille tulijoille. Lopulta kaikki varusteet saatiin linnoitukseen asti ja miehet pääsivät lämmittelemään.

Miesten kantaessa varusteita, Mihail meni tarkastamaan, että hänen loitsimansa sinetit olivat vielä ehjiä. Sinetit olivat koskemattomat.

”Tuollako hän on?” Nils kysyi.

”Kyllä, sisareni on siellä”, Mihail vastasi.

”Mitä te oikein aiotte tehdä?” Emily kysyi.

”Aiomme kokeilla jotakin, jota voisi pitää synkkänä ja pahana”, Mihail vastasi.

”Mitä?” Emily kysyi.

Mihail ei vastannut.

”En aio luovuttaa ennen kuin vastaat”, Emily sanoi.

”Et sitten saa tuomita meitä”, Mihail sanoi.

”En tuomitse”, Emily sanoi.

”Aiomme herättää Alyssan takaisin eloon”, Mihail sanoi.

Takaisin Netronovalaan

Betula nana, osa 164

Paluu Netronovalaan tapahtui ripeään tahtiin. Mihail marssi väsymättä edellä ja Emily ja Sarnel yrittivät pysytellä perässä. Paluussa kesti vajaa kaksi päivää, kun Mihail ei juuri suostunut taukoihin ja marssitahti oli kova.

Kun he pääsivät Netronovalaan, kaikki olivat väsyneitä. Erityisesti Emily oli lopen uupunut. Tämä näkyi hänessä parhaiten siinä, ettei hän pysynyt pitämään puunkirousta kunnolla kurissa. Hänen kasvonsa olivatkin puoleksi tummanvihreät ja hänen kädestään kasvoi oksia. Tämä herätti Netronovalan väessä pelkoa.

”Mitä siellä tapahtui?” Mihailin äiti kysyi.

”Kamalia asioita. Alyssa on kuollut”, Mihail vastasi.

Mihailin äiti painoi päänsä ja alkoi itkeä.

”Mitä teet seuraavaksi?” Karl kysyi.

”Palaan Earnestiin”, Mihail vastasi.

”Miksi?” Karl kysyi.

”Minun pitää tehdä siellä jotakin”, Mihail vastasi.

”Meidän pitäisi suunnitella Léostan puolustusta”, Karl sanoi.

”Jätän sen sinun huoleksesi ja jätän Sarnelin ja Narshan avuksesi. Heillä voi olla jotakin kokemusta asioista”, Mihail sanoi.

”Toivoin, että sinä jäisit auttamaan minua”, Karl sanoi.

”Luulen, että sinä tiedät enemmän sodankäynnistä kuin minä. Minä tiedän vain taikuudesta ja siitäkin vain rajatusti jäähän ja ilmaan liittyvästä taikuudesta”, Mihail sanoi.

Karl nyökkäsi.

”Missä tavarani ovat?” Mihail kysyi.

”Tuolla huoneessa, jonka varasit itsellesi”, Karl vastasi.

”Missä Nils on?” Mihail kysyi.

”Hän on avustamassa tilan töissä. Sanoin, että se ei ollut papille sopivaa työtä, mutta hän sanoi, ettei mikään sopinut papille paremmin”, Karl vastasi.

”Hae hänet tänne. Otan hänet mukaani”, Mihail sanoi.

Karl nyökkäsi ja lähti etsimään Nilsiä.

Vanhan taikuuden uhri

Betula nana, osa 163

Taikuus ei ollut ihmisille samalla tavalla luonnollista kuin esimerkiksi karshaaneille. Nykyään toki ihmisiäkin opetteli taikuutta paikoissa kuten Vihersalon taikayliopisto tai kisälli-mestari tapaan. Tämä sopi kuitenkin vain erityisen lahjakkaille ja taikuudelle herkille ihmisille. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ollut mahdollisuutta omata loitsimisen taitoa.

Ihmisille opeteltu taikuus oli uutta taikuutta, sillä sitä oli opetettu ihmisille suhteellisen lyhyen aikaa. Ennen tätä oli ollut vanha taikuus.

Vanha taikuus ei perustunut loitsijan taitoihin tai tietoon samalla tavalla kuin uusi taikuus. Vanhassa taikuudessa taikavoimat olivat kotoisin uhrista. Pienellä uhrilla kuten eläimellä pystyi tekemään yksinkertaisia loitsuja. Voimakkaampiin taikoihin vaadittiin kuitenkin ihmisuhri.

Ja tuo ihmisuhri oli Mihailin sisko.

Mihailin keho tärisi vihasta. Hän käsitti vasta nyt mitä komentaja oli tarkoittanut vanhalla taikuudella. Ei sellaista Vihersalossa opetettu. Kyllä hän jotakin oli kuullut ja lukenut, mutta ei edes täydellistä kuvausta siitä, millainen uhriympyrä oli. Nyt sellainen oli hänen edessään ja hänen siskonsa sen keskellä.

Ilmassa oli pistävä tuoksu, joka toi Mihailille mieleen hänen oman demoninsa. Ehkä asioilla oli jotakin tekemästä toistensa kanssa.

Mihailin takaa kuului liikettä.

”Mitä täällä on tapahtunut?” Sarnel kysyi.

Mihail kääntyi. Mihailin molemmista silmistä valuivat kyyneleet hänen poskiensa yli. Sarnelin vieressä seisoi Emily. Taaempana seisoi Hans yhden sotilaansa kanssa. Muut sotilaat olivat tutkimassa linnoitusta.

”Mihail?” Emily kysyi.

”Hän on kuollut”, Mihail sanoi.

”Mitä?” Emily kysyi.

”Linnoituksen komentaja käytti häntä ihmisuhrina”, Mihail vastasi.

Mihail kääntyi takaisin katsomaan siskoaan. Sarnel ja Emily kävelivät Mihailin luokse.

”Mitä tämä on?” Emily kysyi.

”Vanhaa taikuutta”, Sarnel vastasi.

”Vanhaa taikuutta?” Emily kysyi.

”Meidän pitää palata Netronovalaan nyt”, Mihail sanoi.

”Miksi?” Emily kysyi.

”Minä tarvitsen sieltä jotakin”, Mihail vastasi.

Mihail astui taaksepäin ja työnsi samalla Emilyn ja Sarnelin pois huoneesta. Mihail loitsi huoneen ympärille jäisen sinetin. Mihail loitsi sinetistä vahvimman mitä hän oli koskaan tehnyt. Loitsimisen jälkeen hiki valui hänen ohimoltaan ja hän oli hengästynyt.

”Hans, tule tänne”, Mihail sanoi.

Hans tuli Mihailin luokse.

”Sinä jäät tänne vartioimaan miesten kanssa. Me palaamme Netronovalaan”, Mihail sanoi.

Hans ei aivan ymmärtänyt käskyn tarkoitusta, mutta nyökkäsi kuitenkin.

”Mitä teemme aarteelle, joka löytyi kellarista?” Hans kysyi.

”Isäsi varmaan löytää sille käyttöä. Palaamme pian ja tuomme mukana lisää miehiä”, Mihail sanoi.

”Selvä”, Hans sanoi.

Mihail ohjasi kaikki ulos. Hän sinetöi ulommankin huoneen varmuuden vuoksi. Lopun linnoituksen hän jätti Hansin ja tämän miehien huomaan.

”Lähetätkö Emily jonkun linnuistasi viemään sanaa Netronovalaan. Haluan, että voin palata tänne saman tien takaisin”, Mihail sanoi.

”Miksi sitten lähdemme takaisin?” Emily kysyi.

”Siellä on jotakin, mitä tarvitsen”, Mihail vastasi.

Earnest III

Betula nana, osa 162

Komentaja ei ryhtynyt odottamaan oikeaa hetkeä. Hän vain paiskasi kaikki taikavoimansa päin Mihailia kertaheitolla. Tämä tuli Mihailille yllätyksenä ja hän paiskautui seinämuurin läpi. Mihail ehti kuitenkin loitsia ympärilleen suojaavan jääkerroksen. Puolet linnoituksesta romahti taikavoimien purkauksien voimasta.

Mihail kirosi ja siirsi loitsimillaan jäävirroilla kivikasan pois päältään. Suojaava jääkerros oli pitänyt hänet vahingoittumattomana vaikka seinä oli romahtanut hänen päälleen.

”Siinäkö se oli? Siinäkö olivat taikavoimasi, Mihail Netronova?” Komentaja kysyi.

Mihail vastasi synkällä katseella ja loitsimalla valtava jäämiehen. Samalla hän loitsi jääportaat, joita pitkin hän nousi takaisin ylös. Jäämies tarttui komentajaan ja nosti tämän ilmaan.

”Tähän loppuu sinun tarusi”, Mihail sanoi.

Komentaja loitsi tulipallon kohti Mihailia, mutta tämä torjui hyökkäykseen taikavoimiensa suojaamalla kädellään. Mihail marssi huoneeseen, mistä komentaja oli juuri tullut. Huoneessa olivat komentajan vartijat. Ei ketään muuta. Vartijoiden takana oli ovi toiseen huoneeseen.

”Missä sisareni on?” Mihail kysyi.

”Hän on kuollut”, vasemman puoleinen vartija vastasi.

”Mitä?!” Mihail kysyi.

Samaan aikaan kysymyksen kanssa vastauksen antaneen vartijan lävisti suuri jäävaarna, joka nosti miehen seinälle roikkumaan ja kitumaan kuolemaansa saakka.

”Luulen, ettet halua nähdä, mitä oven takana on”, oikean puoleinen vartija sanoi.

Toinenkin vartija sai lävistyksen jäävaarnasta. Mihail marssi ovelle. Vihan vimmalla taikavoimien purkautuessa ympäriinsä Mihail repäisi oven saranoiltaan sitä aukaistessaan.

Huonetta valaisivat vain lattialla olevat kynttilät. Huoneen lattia ja seinät oli kirjoitettu täyteen riimuja. Riimukuvion keskellä makasi Mihailin sisko kuolleena ja alastomana. Ruumis oli vuodatettu kuiviin ja siihen oli viilletty riimuja. Nyt Mihail tiesi mistä komentajan taikavoimat olivat peräisin.