Ruhtinaan linna II

Betula nana, osa 303

Mihail kävi keskuslinnan työskentelyhuoneessaan päivän aikana saapuneita asiakirjoja. Nelli ja Ahti olivat hänen apunaan. Nils Tammi oli lähettänyt nuoret takaisin Mihailille, koska oli kokenut, ettei enää tarvinnut heidän apuaan. Mihail epäili, että Nils vain piti enemmän omista seuraajistaan.

Asiakirjoja ja niiden mukana työtä oli paljon. Mihail huokaisi ja nojasi työtuolinsa selkänojaan.

”Onko kaikki hyvin, ruhtinas?” Nelli kysyi.

”Kyllä. Tätä työtä on vain niin paljon”, Mihail vastasi.

”Voimmeko auttaa jotenkin, ruhtinas?” Ahti kysyi.

”Autatte jo paljon”, Mihail vastasi.

”Ehkä rouva Emily voisi myös auttaa. Hän varmasti auttaisi, jos ruhtinas kysyisi. Rouva on aina niin avulias ja ystävällinen”, Nelli sanoi.

Mihail naurahti.

”Ehkä minun täytyy kysyä. En ole kyllä aivan varma siitä, miten halukas Emily on paperitöihin”, Mihail sanoi.

Nelli näytti hieman pettyneeltä. Tämä piti Emilystä kovin.

”Mutta minä lupaan kysyä häneltä vielä tänään”, Mihail sanoi.

Nelli nyökkäsi innokkaasti.

Mihail siirsi ajatuksensa taas takaisin pöydällä oleviin paperipinoihin. Apua hän kyllä todella tarvitsi tämän kaiken hallinnon pyörittämiseen. Ehkäpä Emilyn kysyminen voisikin olla hyvä ajatus.

Mietiskellessä Mihailin käsi vaelsi koskemaan hänen kaulassaan olevaa korua. Koru oli mustaan kaapuun pukeutuneen miehen antama ja se oli tuntunut viimepäivinä raskaammalta kuin pitkään aikaan. Mihail pelkäsi, että se enteili jotakin pahaa. Nytkin koru tuntui muuttuvan koko ajan raskaammaksi.

Sitten Mihail tunsi läsnäolon.

Mihail ponnahti ylös tuoliltaan ja sai Nellin ja Ahdin säikähtämään.

”Lopetetaan tältä päivältä. Jättäkää paperit siihen ja käykää katsomassa onko Emilylle jotakin tehtävää teille. Jos ei ole, niin voitte pitää loppupäivän vapaata”, Mihail sanoi.

Nelli ja Ahti katsoivat tosiaan ihmetellen. He toivat käsissään pitämät paperit Mihailin pöydälle ja olivat lähdössä pois, kun huoneen ovelta kuului koputus.

”Niin?” Mihail kysyi.

”He-herra ruhtinas, te-teille on vieras”, vartija vastasi.

”Pieni hetki”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi nopeasti Nellin ja Ahdin suuntaan.

”Menkää nopeasti tuolta toisesta ovesta”, Mihail sanoi.

Mihail osoitti kädellään huoneen perällä olevaa pienempää ovea, jota hän itse käytti kulkiessaan työhuoneensa ja makuusalinsa välillä.

”Selvä”, Ahti sanoi.

Nelli ja Ahti eivät ehtineet liikahtaa, kun huoneen pääovi aukesi. Sisään astuu mustaan kaapuun pukeutunut mies.

”Anteeksi, en kai häiritse mitään”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Tuntematon sotilas

Kävin katsomassa uusimman tulkinnan Tuntemattomasta sotilaasta maanantaina. Elokuva oli varsin hyvä. Se oli nykyaikainen versio Väinön Linnan romaanista ja ensimmäinen, joka on tehty taustamateriaalinaan myös kirjan alkuperäinen ja lyhentämätön versio eli Sotaromaani.

Tuntematon sotilas on tarina, johon jokainen suomalainen sukupolvin tuntuu haluavan palata. Kirjasta on tehty jo kolme suomalaisittain suuren budjetin filmatisointia. Uusi elokuva tehdään noin kolmenkymmenen vuoden välein. Tätä pohtiessani aloin miettiä sitä, millaisen tuntemattoman sotilaan tulkinnan minä haluaisin itse nähdä tai tehdä. Tässä aion listata noita ideoita ja ajatuksiani uudenlaisesta tulkinnasta.

Fantasia

Ensimmäisenä vaihtoehtona mieleeni tulee perinteinen historialliseen aikakauteen sijoittuva fantasia. Tämän tulkinnan voisi toteuttaa mielestäni kahdella tavalla. Voisi olla Taru sormusten herran tai Game of Thronesin tapainen realistinen fantasia, jossa taikuudella on pieni rooli. Toisessa ääripäässä taas olisi enemmän miekka ja magia -tyylinen taikuuden täyttämä elokuva, josta voisi saada visuaalisesti hyvin näyttävän. Tätä visiota lähempänä olisi Harry Potter -elokuvat, Marvelin Doctor Strage -elokuva tai monet videopelit kuten World of Warcraft.

Scifi

Tässäkin olisi vaihtoehtoina joko realistinen toteutus tai sitten avaruusooppera Star Warsin tapaan. Scifi-versiossa korostuisi ehkä Tuntemattoman sotilaan tarinan esittämän sodan rooli vain osana suurempaa konfliktia. Olihan näin toki todellisuudessakin, kun sota riehui ympäri maapalloa, mutta jos sota riehuisi pitkin galaksia, olisi suomalaisten käymän maasodan osuus sodassa vielä pienemmässä roolissa. Toki pienetkin tapahtumat voivat olla merkityksellisiä ja Tuntematon sotilas on aina kertonut sotilaista eikä niinkään suurista sotatapahtumista.

Dieselpunk

Dieselpunk on niin kuin steampunk, mutta höyrykoneiden ja viktoriaanisen ajan sijaan inspiraationa on ajanjakso maailmansotien välisestä ajasta 1950-luvulle. Tämä tulkinta sopisi romaanin kuvaamaan aikaan hyvin, mutta lisäisi siihen vaihtoehtohistorian ja fantasian elementtejä.

Yhdistelmä edellisistä

Itse lämpenen erityisesti dieselpunkia ja fantasiaa sekoittavalle tulkinnalle. Heti tulee mieleen tarina druidistisesta kansasta, joka on talvisodassa luonnonvoimien avulla onnistunut torjumaan vihollisen. Nyt hyökkäyssodan aikana luonto kuitenkin unohtuu, mikä on lopulta käydä koko kansan kohtaloksi. Lopussa luonto ja sen arvo kuitenkin taas muistetaan ja se saapuu jälleen suomalaiset pelastamaan. Tässä tulkinnassa tarinan opetuksiin lisättäisiin sodanvastaisuuden rinnalle myös luonnon kunnioittaminen.

Näistä mahdollisista tulkinnoista itse toteuttaisin mieluiten näyttävän taikuuden täyttämän fantasian tai sitten dieselpunkia ja fantasiaa yhdistävän tulkinnan. Jälkimmäinen voisi sopia tarinaan paremmin.

Vaikka muuttaisin omassa tulkinnassani maailman, johon tapahtumat sijoittuisivat, en muuttaisi sitä, että tarina kertoo yksittäisistä sotilaista ja on pohjimmiltaan sotaa kritisoiva. Mielestäni tällainen lähestymistapa sotaan toisi myös lisää näihin ideoissani mainitsemiin lajityyppeihin. Yleensä fantasia- ja scifielokuvat eivät tuo sodan luonnetta kovinkaan hyvin esille rivisotilaan näkökulmasta. Itse haluaisin keskittyä juuri tähän.

Tällaisia ajatuksia siis itselläni heräsi mahdollisesta seuraavasta Tuntemattomasta sotilaasta. Millaisen elokuvan sinä tekisit Tuntemattomasta sotilaasta?

Ruhtinaan linna

Betula nana, osa 302

Vartijat avasivat Mihailille Netronovalan keskuslinnan portin ja sulkivat sen hänen perässään. Mihail oli palannut nekropolista takaisin joenpuoleiseen Netronovalaan. Hän ei osannut edelleenkin olla ihmettelemättä kuinka erilaiset puolet hänen kaupungillaan oli. Elävä ja kuollut. Joen varressa kasvoi palmuja, nekropolissa sieniä. Lapsena hän ei olisi osannut edes kuvitella tällaista kaupunkia.

Mihail ratsasti keskuslinnan tallien luokse ja jätti hevosensa sinne. Loppumatkan talleilta keskuslinnan sisäosiin Mihail käveli. Se teki hyvää ratsastuksen jälkeen.

Palvelija tuli Mihailia vastaan.

”Onko Emily missä?” Mihail kysyi.

”Rouva Netronova on tietääkseni puutarhassa”, palvelija vastasi.

Mihail kääntyi kohti linnan puistoa.

Linnan puisto oli pieni sisäpiha, jonne oli istutettu nurmea, kukkia ja muutama puuntaimi. Emily istui puiston keskellä olevan vesialtaan luona penkeillä kahden hovineidon kanssa. Hovineidot tervehtivät Mihailia, kun huomasivat tämän lähestyvän.

”Täällähän sinä olet”, Mihail sanoi.

”Täällähän minä olen”, Emily sanoi.

Mihail vilkaisi hovineitoja.

”Haluaisimme viettää hetken aikaa mieheni kanssa kahden”, Emily sanoi.

Hovineidot jättivät heidät kahden.

”Kävin taas siellä”, Mihail sanoi.

”Minä tiedän. Ei sinun tarvitse kertoa siitä jokaisella kerralla”, Emily sanoi.

”Tiedän, ettei minun tarvitse”, Mihail sanoi.

Mihail istuutui Emilyn vierelle penkille.

”Mutta haluan”, Mihail sanoi.

”Miksi?” Emily kysyi.

”En oikeastaan tiedä. Tiedän sinun mielipiteesi. Tiedän myös hyvin, etten voi muuttaa sinun mielipiteitäsi miksikään”, Mihail sanoi.

Emily silitti kädellään Mihailin poskea.

”Kyllä me voimme olla eri mieltä asioita. Eikä se saa rajoittaa sitä, miten sinä johdat kansaasi”, Emily sanoi.

”Mutta se olisi helpompaa, jos voisimme olla asioista samaa mieltä”, Mihail sanoi.

”Olemme yhtä mieltä siitä, että sinä teet päätöksiä sen mukaan, minkä näet parhaaksi yhteisen hyvän kannalta”, Emily sanoi.

Neljä suosikkia: lokakuu 2017

Kirjoitan kuukauden suosikeista nyt kolmannen kerran. Lokakuulta neljäksi suosikkiasiakseni nostan kirjoittamisen, Deadpool -supersankarielokuvan, Lego Lord of the Rings -videopelin sekä itse leivotut sämpylät.

Vaikka kirjoitan käytännössä joka kuukausi, niin halusin nostaa kirjoittamisen lokakuulta esiin sen vuoksi, että kirjoittamisen määrä kasvoi ja ryhdyin kirjoittamaan novelleja, joilla minun olisi tarkoitus osallistua J.H. Erkon kirjoituskilpailuun. Novellien kirjoittaminen on tuonut kirjoittamiseen saavutettavissa olevan tavoitteen, joka on tehnyt kirjoittamisesta mielekästä ja palauttanut sen hyvänolontunteen, jonka pelkkä kirjoittaminen voi tuoda.

Hankin Deadpool-supersankarielokuvan jonkin aikaan sitten blurayna, kun olin kuullut sen olevan hyvä elokuva ja se jäi teatterikierroksen aikana välistä. Hyvähän se oli. Niinkin hyvä, että päätin nostaa sen kuukauden suosikkieni joukkoon. Elokuvassa on selvästi hieman tuoreempi näkökulma supersankarielokuvaan. Se on myös tehty sopivalla intohimolla hahmoa ja sarjakuvia kohtaan. Perinteisen syntytarinan kaavaa on myös aavistuksen saatu rikottua, vaikka sellainen elokuva Deadpool juuri on. Se kertoo, kuinka Deadpoolista tuli Deadpool.

Gandalf velhoilee Nintendo 3DS:n näytöllä.

Pelasin Lego Lord of the Rings -peliä Nintendo 3DS:lläni erästä koulutehtävää varten, joka käsitteli pelejä transmediana. Valitsin tehtävään varten suosikkini transmediaalisista maailmoista eli J.R.R. Tolkienin luoman fantasiamaailman. En ole enää kovinkaan paljoa pelannut videopelejä, joten senkin vuoksi oli virkistävää päästä pitkästä aikaa taas pelaamaan. Välillä kenttäsuunnittelu oli hieman ontuvaa ja joitakin kohtauksia oli jätetty pois, vaikka ne olisivat peliin hyvinkin sopineet. Jatkossa täytynee kaivaa esiin muitakin pelejä 3DS:lleni, kun moni ostamani peli on jäänyt hieman liian vähälle peluulle.

Olen leiponut itse sämpylöitä siitä saakka, kun muutin pois vanhempieni luota. Välillä leipominen on ollut tiheämpää ja välillä aika paljon harvempaa. Ennen lokakuuta takana oli pidempi jakso, jolloin en ollut leiponut sämpylöitä pitkään, pitkään aikaan. Nyt sämpylät ja niiden leipominen ovat kuitenkin tehneet paluun ja sämpylöitä tuli leivottua lokakuun aikana useampaan kertaan.

Nyt voikin sitten suunnata etsimään marraskuun suosikkeja. Niistä enemmän sitten noin kuukauden päästä.

Sininen pyramidi VI

Betula nana, osa 301

Sininen pyramidi purkautui. Mihail kävi joka seuraamassa työmaata edes sen hetken aikaa, että näki mitä oli saatu aikaan. Kovin pitkiä aikoja hän ei ehtinyt purkutyömaata seuraamaan, sillä Netronovalan hallitseminen söi hänen aikaansa. Hallitseminen oli siirtynyt arjen byrokratian pyörittämiseksi ja oli ajoittain pitkäveteistä.

Pitkäveteisyys oli kuitenkin hyvä asia. Se tarkoitti sitä, että oli rauha ja pystyttiin keskittymään rakentamiseen ja kaupankäyntiin. Välillä Mihail kyllä mietti, että tarvitsisi jonkun hoitamaan osaa byrokratiasta. Mihail pohti suostuisiko Karl Sertova vielä sellaiseen tehtävään.

Mihail nousi jälleen korokkeelle seuraamaan sinisen pyramidin purkutyötä. Nils Tammi oli jo korokkeella seuraajansa Sarah Konttalan kanssa.

”Miten työmaa etenee?” Mihail kysyi.

”Oikein hyvin, herra ruhtinas”, Nils vastasi.

Mihail huomasi, että kammiot alkoivat pikkuhiljaa tulla esiin pyramidin sisuksista.

”Joko osaat sanoa milloin saamme pääkammion esiin ja pääsemme valmistelemaan lohikäärmettä?” Mihail kysyi.

”En osaa sanoa tarkasti, mutta kyllä tässä vielä menee aikaa. Työ on alkanut hidastua, kun lähenemme kammiota”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi. Ehkä pieni lisäys miettimisaikaan oli hyvä asia. Hän ei ollut vieläkään varma olisiko lohikäärmeen manaaminen kuolleesta kuinka järkevä ajatus. Se oli kuitenkin täysin eri asia kuin ihmisen manaaminen. Lohikäärmeet olivat itsessään niin voimakkaita taikaolentoja, ettei ollut mitään varmuutta siitä, olisiko lohikäärme mitenkään kontrolloitavissa.

”Oletko jo päättänyt?” Nils kysyi.

”En”, Mihail vastasi.

”Siinä on miettimistä”, Nils sanoi.

”Ehkä meidän kannattaa aloittaan henkivartiokaartista”, Mihail sanoi.

”Niin suosittaisin toimimaan. Kuten aiemmin kerroin, lähin vartiokaarti on osoittautunut joksikin lohikäärmeen ja ihmisen risteymäksi. Ne voivat olla hyvinkin voimakkaita sotureita. Ehkä jopa karshaaniakin voimakkaampi”, Nils sanoi.

Mihail pohti kuinka karshaanit mahtaisivat suhtautua kuolleestamanaukseen. Narshakin oli ajoittain hieman epäileväinen, mutta ymmärsi pakon edessä tehtäviä asioita. Muut karshaanit eivät välttämättä olisi niin ymmärtäväisiä.

”Ja niiden kuolleestamanaamisesta voimme saada viitteitä siitä, miten itse lohikäärmeen kohdalla käy”, Mihail sanoi.

Nils nyökkäsi.

Mihail käänsi katseensa purkautuvan pyramidin suuntaan. Mitähän muita yllätyksiä ja salaisuuksia nekropoli vielä piti sisällään? He eivät varmasti olleet löytäneet vielä kaikkea. Pyramideja ja pienempiä hautoja oli vielä runsaasti tutkimatta.