Betula pubescens, osa 173
Pääosasto eteni alas kierreportaita ja liittyi tornin alapuolisen käytävän taisteluun. Kärkiosasto oli jo aloittanut taistelun ja nyt pääosaston voimalla päästiin vyöryttämään kohti oikeaa suuntaa.
”Portti on tässä suunnassa”, Martin sanoi.
Kapteeni Kallas ohjasi pääjoukon oikeaan suuntaan. Viimeisenä portaista tuleva jälkijoukko saisi suojata heidän selustaansa ja suojata portaita niin pitkään kuin se oli mahdollista. Samalla he antaisivat torniin jääneelle erillisosastolle merkin, että he voisivat sulkea luukun alas portaisiin.
Gyllenburhilaiset olivat täysin yllätettyjä linnan muurien sisällä olevasta vihollisesta. Vaikka hälytys kiiri pitkin linnaa ei monikaan tuntunut kiinnittävän siihen huomiota. Se sekoittui hyökkäyksestä annettavaan hälytykseen ja kaikki tiesivät jo valmiiksi, että he olivat piiritettyinä ja taistelua käytiin muureilla. Netronovalalaiset ja Burhleon johtamat joukot pääsivät etenemään nopeasti läpi linnan käytävien kohti porttirakennusta.
”Pian olemme portilla”, Martin sanoi.
”Toivottavasti se on helppo aukaista”, Venir sanoi.
”Ei niin helppo kuin yläkaupungin portti. Linnan portti on helppo teljetä kiinni, joten meidän täytyy olla iskussamme nopeita ja estää portin aukaisuun käytettävien ketjujen katkaisu”, Martin sanoi.
”Ovatko ketjut yhdessä paikassa?” Venir kysyi.
”Eivät. Ketjuja on kaksi ja ne ovat eri huoneissa. Kumpikin ketjuista avaa toisen portin puolen”, Martin vastasi.
”Meille riittää, että saamme ainakin toisen puolikkaan portista auki”, Venir sanoi.
”Varmasti. Portti on niin suuri, ettei sitä pysty puolustamaan puoliksi avonaisena, jos hyökkääjällä on takanaan kunnollinen voima”, Martin sanoi.
Kallas piti lyhyen miettimistauon.
”Joudumme siis jakamaan voimamme kahtia”, Venir sanoi.
Kallas kääntyi Saesteorraan päin.
”Ota kolmannes jäljellä olevasta pääjoukosta itsellesi mukaan ja suuntaa toiselle ketjulle”, Venir sanoi.
”Selvä, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.
Saesteorra alkoi koota mukaansa osastoa. Kallas kääntyi takaisin Burhleon puoleen.
”Osaako joku muu opastaa porttirakennukseen?” Venir kysyi.
”Luulen, että joku miehistäni osaa”, Martin vastasi.
”Joku voisi lähteä Seasteorran mukaan”, Venir sanoi.
”Lähetän osan omista miehistäni hänen mukaansa”, Martin sanoi.
”Kiitos”, Venir sanoi.
”Ei tarvitse kiittää. Tämä on yhtä paljon minunkin taisteluni”, Martin sanoi.
torstai 15. heinäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan XIV
torstai 8. heinäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan XIII
Betula pubescens, osa 172
Tornista laskeutuivat alas pienet kierreportaat, joihin pääsi tornin lattiassa olevasta luukusta. Luukku oli rakennettu niin, että sen sai helposti teljettyä kiinni yläpuolelta. Näin tornin puolustajat pysyivät hyvin turvassa, vaikka käytävä tornin alla olisi vihollisen käsissä. Tai vaikka koko muu linna olisi vihollisen käsissä.
Kapteeni Kallas tutki luukun rakennetta. Saesteorra näki tämän kasvoilta nousevan huolen tunteen. Kallas mietti jo seuraavia askelia päälinnan valtaamisessa. Pelkkä portin aukaisu ei riittänyt, vaan siitä vasta alkaisi pitkällinen taistelu, joka olisi vaikein koko kaupungin valtaamisessa. Gyllenburhilaiset taistelisivat niin pitkään kuin tahtoa voimia riittäisi, koska eivät voisi enää perääntyä minnekään.
”Onko kaikissa muissakin torneissa tällaiset luukut?” Venir kysyi.
”Luulen, että suurimmassa osassa on”, Martin vastasi.
Kallas huokaisi syvään.
”Mitä mietit?” Martin kysyi.
”Niitä uhreja, joita linnan valtaaminen vaatii”, Venir vastasi.
”Jos olemme mahdollisimman fiksuja, voimme vähentää uhrien määrää”, Jeanne sanoi.
”Mutta silti niiden määrä on suuri. Kaikkea me joudumme tekemäänkin rauhan eteen”, Venir sanoi.
”Rauha ei koskaan ole itsestään selvää”, Martin sanoi.
”Paremmassa maailmassa olisi”, Venir sanoi.
”Tämä onkin paha maailma. Paha ja matoinen maailma”, Martin sanoi.
Seuraavaksi oli lähdettävä etenemään luukun alapuolella olevia kierreportaita alaspäin. Enää he eivät voisi kulkea gyllenburhilaisten varjoissa, vaan oli edettävä taistellen läpi portille saakka. Yllätyksen etu heillä vielä oli jäljellä ja sen he aikoivat pitää niin pitkään kuin mahdollista.
”Ensimmäinen osasto voi lähteä jo. Pidämme yllä niin nopea tahtia kuin mahdollista, jotta saamme vyörytettyä hyökkäystä eteenpäin yllätyksen voimalla mahdollisimman pitkälle”, Venir sanoi.
”Voimme jättää tänne osaston tukemaan jousilla. Vaikka meillä kävisi huonosti, voivat he aiheuttaa täällä paljon tuhoa ennen kuin luukusta päästään takaisin ylös”, Jeanne sanoi.
”Kokoa vapaaehtoisista osasto jäämään tänne. Muista kertoa, että he jäävät luultavasti joksikin aikaa saarroksiin”, Venir sanoi.
”Kyllä, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.
Saesteorra alkoi koota netronovalalaisista osastoa, joka jäisi torniin. Burhleo seurasi Saesteorran tarmoa.
”Hän on hyvä johtaja. Sotilaat luottavat häneen”, Martin sanoi.
”Hän on yksi parhaista alaisistani”, Venir sanoi.
torstai 1. heinäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan XII
Betula pubescens, osa 171
Gyllenburhin päälinnassa oli muitakin salakäytäviä kuin se, jota pitkin he olivat päässeet linnan sisäpuolelle. Myös linnan eri osien väliltä löytyi salakäytäviä. Osa niistä oli sotilaiden tuntemia oikopolkuja, osa vain harvojen tietämiä ja osa jo kokonaan muistista unohtuneita.
”En tiedä kaikkia salakäytäviä. Tuskin kukaan tietää, sillä linna on täynnä niitä. Mutta tiedän niitä ison joukon ja muutamasta on meillekin hyötyä”, Martin sanoi.
He tulivat käytävän päähän, joka näytti umpikujalta. Päätyseinän luokse päästyään Burhleo alkoi tutkia seinää ja pian löysikin seinästä kiven, jolla sai salaoven auki. Ovi seinään aukesi hieman vaivalloisesti ja Burhleo tarvitsi apua saadakseen vedettyä oven kokonaan auki. Salakäytäviä käytettiin harvoin ja huollettiin vielä harvemmin.
”Toivottavasti ovi menee takanamme helpommin kiinni”, Venir sanoi.
”Jos ei mene, niin voimme huolehtia siitä myöhemmin. Meillä on edessämme suurempiakin murheita”, Martin sanoi.
Burhleo astui salakäytävään ja muut seurasivat perässä.
Salakäytävä oli kapea. Heidän täytyi kulkea peräkkäin ja kaikkien taisteluvarusteiden kanssa sekin oli välillä hankalaa. Eteneminen oli tuskallisen hidasta.
”Kuinka paljon tämä salakäytävä oikaisee?” Jeanne kysyi.
”En ole aivan varma, mutta ainakin pääsemme liikkumaan huomaamattomammin”, Martin vastasi.
”Se on ehkä asia, josta voimme maksaa pienellä hitaudella”, Jeanne sanoi.
”Niin. Tässä vaiheessa on tärkeämpää huolehtia siitä, ettei meitä huomata, kuin siitä, että olemme hitaita. Kohta tilanne voi olla toki toinen”, Martin sanoi.
Salakäytävä jatkui portailla alas, jakaantui kahteen eri suuntaan ja jatkui taas portaisiin. Kallas ja Saesteorra saattoivat vain toivoa, että Burhleo tiesi mihin oli menossa. Ja suunta olisi se, mihin hän oli luvannut heidän päätyvän. Lopulta salakäytävä päättyi pieneen eteiseen, josta aukesi ovi takaisin linnan käytävään.
”Nyt alamme olla niin lähellä porttia, että uskon meidän päätyvän heti taisteluun, kun astumme ulos. Olkaa siis valmiina”, Martin sanoi.
”Olemme valmiina”, Venir sanoi.
Burhleo avasi oven ja he astuivat torniin, joka oli porttirakennuksen vieressä. Tornissa olevat sotilaat tarkkailivat portin edessä olevia vihollisiaan ja eivät heti huomanneet tulijoita. Kun he huomasivat, oli se liian myöhäistä.
Saesteorra meni muurille katsomaan ulos.
”Olemme jo aivan portin lähellä”, Jeanne sanoi.
”Kun laskeudumme täältä tornista alas, meidän pitäisi päästä suoraan käytävää pitkin porttirakennukseen”, Martin sanoi.
”Se ei varmaan käy kovinkaan helposti”, Venir sanoi.
”Epäilen samaa”, Martin sanoi.
torstai 24. kesäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan XI
Betula pubescens, osa 170
Haavoittuneiden sotilaiden ja heidän muutamien hoivaajien raivaaminen käytävästä oli nopeasti ohitse. He keskittyivät aluksi haavoittuneita auttaviin ja hoitaviin sotilaisiin, jotka olisivat voineet juosta hakemaanapua. Yksikään ei päässyt pakoon. Kukaan ei myöskään ehtinyt kunnolla karjua avun perään, koska hyökkäys tuli sen vastaanottajille täytenä yllätyksenä.
Käytävä päättyi portaikkoon, joka kulki linnan eri kerrosten välillä. Käytävässä oli myös muutama pieni ikkuna, josta he näkyvät tarkemmin missä he olivat. Linnan muissa osissa näkyi paljon valoja ja niiden läheisyydessä paljon sotilaita.
”Linnan valtaamisesta ei tule helppoa, vaikka saisimme pääportin auki”, Jeanne sanoi.
”Sellaiseksi tämä on rakennettu, mahdollisimman vaikeaksi valloittaa”, Martin sanoi.
”Sen lisäksi linna on vahvasti miehitetty. Pienemmälläkin miehityksellä linna olisi vaikea valloittaa”, Venir sanoi.
”Kohta saamme nähdä kuinka hyvin linnan puolustajien tahto kestää. Siitähän kaikki lopulta riippuu. Hyökkäyksen nopeus ja varsinkin yläkaupungin nopea romahtaminen ei ole voinut olla vaikuttamatta sotilaiden mieliin”, Martin sanoi.
”Saa nähdä”, Venir sanoi.
”Moni varmasti taistelee epätoivoiseen loppuun saakka, mutta eivät välttämättä kaikki”, Martin sanoi.
He hengähtivät hetken ja lähtivät sitten taas varovaisesti etenemään. Portaikossa he suuntasivat kerrosta alemmaksi, joka toimi myös haavoittuneiden hoitopaikkana. He jakoivat kylmää armoa myös tällä kertaa koko käytävän matkalta.
Saesteorra katseli näkyä surullisena.
”Kaikki hyvin?” Venir kysyi.
”Niin paljon verta ja menetettyjä elämiä”, Jeanne vastasi.
Saesteorra kääntyi Kallakseen päin.
”Ja niin paljon lisää tänään vielä vuodatetaan”, Jeanne sanoi.
”Sille emme me mahda enää mitään. Yritämme vain selviytyä kotiin”, Venir sanoi.
”Niin, kotiin”, Jeanne sanoi.
He jatkoivat taas eteenpäin pitkin linnan käytäviä ja raivasivat tieltään kaikki gyllenburhilaiset. Heillä oli runsaasti onnea mukana, sillä hälytyksiä heidän olemassaolostaan ei ehditty antaa.
torstai 17. kesäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan X
Betula pubescens, osa 169
Kärkiosasto oli jo aivan käytävän kulman lähellä, kun kulman takaa ilmestyi gyllenburhilaisia sotilaita. Sotilaista toinen oli nuolista pahasti haavoittunut ja toinen auttoi tätä eteenpäin käytävällä. Kaksikko ei heti huomannut edessään olevia netronovalalaisia ja Burhleon joukkoja, vaan kulkivat hyvän matkaa käytävän kulman ohitse keskittyen haavoittuneen eteenpäin nilkuttamiseen. Kun he huomasivat, mitä edessä oli, olivat nuolet jo matkalla heitä kohden.
Sotilaat kaatuivat käytävän lattialla ilman, että ehtivät huutaa apua. Burhleo ei silti ollut tilanteeseen tyytyväinen.
”Se oli turhan lähellä”, Martin sanoi.
”Valmiiksi haavoittuneita on kyllä ikävä ampua”, Jeanne sanoi.
”Hänen haavansa näyttivät siltä, ettei hän olisi selvinnyt seuraavaan iltaan. Tätä saattoi siis kutsua armoksi”, Martin sanoi.
”Kylmäksi armoksi ehkä”, Venir sanoi.
Burhleo vilkaisi Kallasta.
”Minä kun luulin, että te haluatte saada kaikki elävät hengiltä”, Martin sanoi.
”Ei meillä sinänsä ole mitään eläviä vastaan. Sitä vastaan sen sijaan on, ettei meidän anneta elää rauhassa”, Venir sanoi.
Burhleo nyökkäsi.
”Erilaisuuden hyväksyminen on joillekin hyvin vaikeaa. Se on valitettava totuus myös Suuressa keisarikunnassa, vaikka monesti koemme olevamme maailman edistyksen kärjessä”, Martin sanoi.
He jatkoivat eteenpäin kohti kulmaa ja kärkiosaston sotilaat vilkaisivat taas sen taakse. Yksi kulman yli vilkaissut sotilas tuli kertomaan Kallakselle, Saesteorralle ja Burhleolle mitä oli nähnyt.
”Siellä on lisää haavoittuneita sotilaita ja muutamia heitä hoitavia”, sotilas sanoi.
”Taisimme osua linnan sairaalasiipeen”, Jeanne sanoi.
”Siltä vaikuttaa”, Venir sanoi.
”Tai käyttämättömään asuinsiipeen, jota nyt vain käytetään haavoittuneiden hoitoon”, Martin sanoi.
”Täällä on niin paljon tilaa, että osa on käyttämättömänä?” Jeanne kysyi.
”Linna on iso ja kukaan ei siellä normaalioloissa halua asua. Iso osa sotilaista on muualla taistelemassa keisarikunnan armeijan mukana ja kaupunkiin jääneistä suurin osa on jo hävinnyt taistelunsa kaupungin alueelle. Linnassa voi hyvinkin olla niin vähän sotilaita, ettei heitä ole riittänyt täyttämään koko linnaa”, Martin vastasi.
”Ja vaikka olisikin, niin he eivät välttämättä olisi ehtineet majoittautua tänne taistelun aikana”, Venir sanoi.
”Niin. Yläkaupungin portin taistelun jälkeen vetäytymään päässeet ovat vetäytyneet linnaan ja pienen lepotauon jälkeen määrätty miehittämään muureja”, Martin sanoi.
He vetivät vielä henkeä ennen kuin he hyökkäsivät kulman takana aukeavaan käytävään. Lopullinen taistelu päälinnasta alkoi.
”Oletteko valmiita jakamaan kylmää armoa?” Martin sanoi.
”Niin valmiita, kuin voi olla”, Venir sanoi.
torstai 10. kesäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan IX
Betula pubescens, osa 168
Saesteorra oli odottanut, että linna olisi ollut paremmin valaistu kuin heidän kulkemansa salakäytävä ja portaat, joissa heillä oli mukanaan vain muutama lyhty. Kuitenkin käytävä, johon he salaovesta astuivat, oli pimeä.
”Olimme onnekkaita. Tämä ovi tuli käytävälle, jossa ei juuri oleskella. Ainakaan taistelun aikana tänne ei näytä olevan asiaa”, Martin sanoi.
”Hieman aavemaista kyllä”, Jeanne sanoi.
”Mikä?” Venir kysyi.
”Tulla keskelle linnaa, jonka tietää olevan täynnä vihollisia. Ja sitten koko käytävä onkin aivan autio”, Jeanne sanoi.
”Tuskin saamme nauttia autioista käytävistä pitkään. Luulen tämän olevan meille oikea suunta”, Martin sanoi.
Burhleon johdolla he lähtivät kulkemaan käytävää eteenpäin. Kulman takaa aukeava seuraava käytävä oli myös autio, mutta siitä seuraavan kulman takaa hohti jo soihdunvalo.
”Olkaa valmiina. Kulman takana meitä voi odottaa jo taistelu”, Martin sanoi.
He pysähtyivät hetkeksi, jotta Kallas ja Saesteorra ehtivät jakaa sotilaille käskyt ja jakaa heidät tilanteen mukaisiin osastoihin. Sotilaat jakautuivat kolmeen osastoon, joista ensimmäisen, kärkijoukkoon, tehtävä oli kulkea ensimmäisenä ja tiedustella eri suuntia. Toisena tulevan pääjoukon tehtävä oli suunnata sinne, missä taisteluvahvuutta tarvittiin eniten. Viimeisenä kulki selustajoukko, joka varmisti heidän selustansa. Burhleo puolestaan piti omat joukkonsa yhtenä ryhmänä omana suojanaan heti netronovalalaisten kärkijoukon takana.
”Sitten eteenpäin?” Martin kysyi.
”Olemme valmiina”, Venir vastasi.
He jatkoivat eteenpäin. Liike muuttui sitä varovaisemmaksi mitä lähemmäksi he pääsivät kulmaa, jonka takaa valo lepatti. Valossa ei kuitenkaan näkynyt varjoja, joten saattoi olla, ettei seuraavassakaan käytävässä liikkunut sillä hetkellä ketään. He halusivat kuitenkin olla varovaisia.
Kärkiosaston sotilaat menivät kulmalle ensimmäisenä ja kurkisivat kulman taakse.
”Tämäkin käytävä on tyhjä”, yksi sotilaista sanoi.
”Yhä aavemaisemmaksi käy”, Jeanne sanoi.
He kulkivat kulman ohitse ja huomasivat, että seuraavan kulman takaa näkyvässä valossa näkyi varjojen liikettä. Siellä liikuttiin.
”Jouset valmiiksi. Jos kulman takaa tulee vihollisia, ne täytyy surmata heti”, Martin sanoi.
Netronovalalaiset sotilaat vilkaisivat Kallaksen ja Saesteorran suuntaan varmistaakseen kuuluiko käsky myös heille. Kallas ja Saesteorra nyökkäilivät sotilaille ja nämä ottivat jousensa käteen ja nuolet valmiiksi.
He etenivät lisää ja kulma lähestyi. Kulman takaa alkoi erottua myös ääniä, liikettä ja puhetta. Seassa oli myös haavoittuneiden valitusta.
torstai 3. kesäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan VIII
Betula pubescens, osa 167
Lopulta he pääsivät portaissa niin pitkälle, että Burhleo oli tyytyväinen. Saesteorra vilkaisi taakseen ja tunsi huimausta pelkästä siitä tiedosta, miten korkealle he olivat kiivenneet salakäytävästä. He istuutuivat tasanteelle lepäämään vielä hetkeksi ennen kuin siirtyivät linnan puolelle ja siellä mahdollisesti suoraan taisteluun.
”Luulen, että tämä on meidän kannaltamme paras vaihtoehto. Edellinen ovi olisi ollut ehkä hieman lähempänä porttia, mutta tämä tulee paremmasta suunnasta. Saamme yllätettyä portin puolustajat paremmin, kun tulemme hieman enemmän yläviistosta”, Martin sanoi.
”Tämä on varmasti parempi”, Jeanne sanoi.
”Seuraavaksi täytyy toivoa, että yllätys on yhtä suuri kuin viimeksi”, Venir sanoi.
”Yllätys on varmasti yhtä suuri kuin viimeksi, mutta päälinnan on paljon paremmin puolustettu. Ja sen puolustajat ovat paljon motivoituneempia. Täällä puolustajilla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin voittaa taistelu tai kuolla sen aikana”, Martin sanoi.
”Emme me sentään antautuneita aio tappaa. Heille löytyy varmasti parempaakin käyttöä”, Venir sanoi.
”He eivät tiedä sitä”, Martin sanoi.
”Ja tuskin uskovat, jos kerromme heille muuta”, Jeanne sanoi.
”Niin”, Martin sanoi.
Kolmikko katseli toisiaan vakavina.
”Mutta kovimmankin puolustuksen tahto murtuu jossakin vaiheessa. Jos saamme portit auki, on puolustuksen murtuminen lähellä”, Venir sanoi.
”Mutta sitä ennen he tulevat puolustautumaan ankarasti. Ja heitä on paljon”, Martin sanoi.
He lepäsivät vielä, mutta kaikki alkoivat pikkuhiljaa muuttua levottomammiksi. Kaikki tiesivät, että he olivat astumassa kohta taisteluun. Tieto sai veren täyttymään adrenaliinista, lihakset jännittymään ja aistit virittäytymään äärimmilleen. Lepotauko alkoi käydä itseään vastaan.
”Luulen, että on aika”, Venir sanoi.
”Minä luulen samoin”, Martin sanoi.
”Onko vielä jotakin viime hetken asioita, jotka meidän tulisi tietää?” Jeanne kysyi.
”Seuratkaa minua. Uskon muistavani tien, jos linnan sisärakenteita ei ole hirveästi muokattu. Olkaa myös valppaita ja varovaisia. Olemme selvästi altavastaajina. Apua emme saa ennen kuin pääsemme porteille”, Martin sanoi.
Burhleo ryhtyi etsimään seinästä kytkintä, jolla salaoven saisi auki. Kallas seurasi tarkkaan Burhleon toimia. Saesteorra hengitti mahdollisimman rauhallisesti sisään ja ulos. Sotilaat keskittyivät kukin tavallaan.
Salaovi linnaan aukesi ja he astuivat siitä läpi.