torstai 23. heinäkuuta 2015

Ruhtinaan vastuu VI



Betula nana, osa 190

Aamu valkeni eikä mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Mihailin armeijan sotilaat olivat koko yön levottomia, mikä johtui enemmän kokemuksen puutteesta kuin varsinaisesti uhan mahdollisuudesta.

”Teidän ylhäisyytenne, lähdemmekö kaikki Yldrimiä vastaan?” Hans kysyi.

”Lähdetään. Luulen hänen olevan mies, joka pitää virallisuuksista, joten annetaan sitä hänelle”, Mihail vastasi.

Koko Mihailin seurue ja armeija valmistautuivat lähtemään liikkeelle. Mihail seurueineen kulki edellä ja sotilaat seurasivat muodostelmissa.

Heidän ei tarvinnut kävellä pitkään kohti Yldrimin leiriä, kun leirissä saattoi erottaa liikettä. Yldrim oli koonnut oman seurueensa ja joukkonsa ja marssi nyt heitä vastaan.

”Ruhtinas Netronova, tämä on kaunis päivä”, ruhtinas Yldrim sanoi.

”Niin on”, Mihail sanoi.

”Sinulla on komea armeija”, ruhtinas Yldrim sanoi.

”Olen kasannut sen sitä varten, että sinä voisit sitä silmilläsi ihailla”, Mihail sanoi.

”Johtaisin sitä mieluummin”, ruhtinas Yldrim sanoi.

”Uskon”, Mihail sanoi.

Mihail katsoi ruhtinas Yldrimin takana seisovia sotilaita. Joukko oli huomattavasti pienempi kuin Mihailin joukko ja jonkin verran tiedustelutietojakin pienempi.

”Ovatko tässä kaikki miehesi?” Mihail kysyi.

”Lähes kaikki. Osan jätin suojelemaan selustaa”, ruhtinas Yldrim sanoi.

Mihail nyökkäsi.

Armeijat katselivat toisiaan ja tunnelma nummella oli odottava.

”Mitäs me tässä teemme?” Ruhtinas Yldrim kysyi.

”En tiedä sinusta, mutta minä odotan, että sinä polvistut edessäni”, Mihail vastasi.

”Miksi polvistuisin?” Ruhtinas Yldrim kysyi.

”Koska me tarvitsemme toisiamme”, Mihail vastasi.

Ruhtinas Yldrim teki muutaman hitaan nyökkäyksen ja alkoi sitten hitaasti vetää miekkaansa huotrasta. Sotilaat valmistautuivat käskyihin.

Ruhtinas Yldrimin miekka oli kauniisti taottu.

”Taidamme tehdä tänään historiaa”, ruhtinas Yldrim sanoi.

”Niin teemme”, Mihail sanoi.

Ruhtinas Yldrim hymähti.

”Minä, ruhtinas Yldrim, polvistun ruhtinas Netronovan edessä”, ruhtinas Yldrim sanoi.

Ruhtinas Yldrim polvistui Mihailin eteen ja asetti miekkansa eteensä pystyyn. Ruhtinas Yldrimin joukot seurasivat esimerkkiä ja polvistuivat myös.

”Nouse, ystävä”, Mihail sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti