Betula nana, osa 369
Yksi päivä ruhtinattaren arkea oli taas takana. Erinnäisistä asioista huolestuneet kansalaiset olivat saaneet kaipaamiaan vastauksia ja apua sekä Mihailin kenraalit saaneet esitellä suunnitelmia puolustautumista varten, jos Suuren keisarikunnan armeijat hyökkäisivät kohti Netronovalaa. Nyt Emily istui väsyneenä makuusalinsa tuolilla ja pohti, miten pystyisi livahtamaan yön aikana niin kauaksi kohti pohjoista, ettei häntä ehdittäisi saamaan kiinni.
Pohdiskellessaan Emily seurasi kamarineitonsa toimia. Tämä korjasi yhtä Emilyn pukua, joka oli rikkoutunut pari päivää aikaisemmin, kun puvun helma oli tarttunut kiinni linnan muurilla olleeseen asetelineeseen. Kamarineitoa seuratessaan Emily muisti, että samainen kamarineito oli ehdottanut retkeä joelle. Siitä Emilylle tuli mieleen ajatus.
”Oletko seikkailunhaluinen?” Emily kysyi.
Kamarineito yllättyi kysymyksestä.
”Arvon ruhtinatar, ehkä niinkin voisi sanoa”, kamarineito vastasi.
”Millä tavalla se on ilmentynyt?” Emily kysyi.
Kamarineito punastui ja hämmennyksessään istuutui Emilyn vierellä olevalle tuolille.
”Ei tarvitse kertoa mitään liian henkilökohtaista. Aivan tavalliset asiat, joista seikkaulunhalukkuus ilmenee, kelpaavat”, Emily sanoi.
”Kiitos, ruhtinatar”, kamarineito sanoi.
Kamarineito mietti hetken sopivaa asiaa, josta kertoa. Emily koki tämän hyvänä hetkenä siirtää tuoliaan lähemmäksi kamarineidon tuolia, jotta he voisivat puhua hiljaisella äänellä.
”Ehkä jo se, että olen tullut tänne palvelemaan ruhtinatarta, kertoo seikkaulunhalukkuudestani”, kamarineito sanoi.
Emily oli hieman yllättynyt.
”Millä tavalla?” Emily kysyi.
”Olen kotoisin lähikylästä, jossa asuu pääosin omaa sukua. Aika harva lähtee pois, lähinnä tyttäriä naitetaan lähikylien poikien kanssa. Minä kuitenkin lähdin omasta tahdostani pois ja tulin kaupunkiin oppimaan taitoja ja töihin. Sellainen on kylässäni hyvin harvinaista”, kamarineito vastasi.
”Ehkä sekin muuttuu. Kaupunki kasvaa nopeasti ja tarjoaa uusia mahdollisuuksia”, Emily sanoi.
”Niin, voi sekin olla. Ehkä sisarusteni ja serkkujeni lapset tulevat kaupunkiin töihin. Kukaan sisaruksistani tai serkuistani ei ole niin tehnyt”, kamarineito sanoi.
Emily nyökkäsi. Hän ymmärsi, mitä kamarineito tarkoitti. Ei hänenkään kotikylästä juuri lähdetty maailmalle. Tai edes sinne naapurikaupunkiin.
”Haluaisitko lähteä jonnekin kauemmaksi kuin tänne kaupunkiin ja tutkia mitä linnan muurien ulkopuolella on?” Emily kysyi.
Kamarineito epäröi vastaustaan hetken ajan.
”Olen minä joskus miettinyt, että se voisi olla kiehtovaa. Mutta en tiedä onko minulla siihen koskaan mahdollisuutta, koska matkustaminen on hyvin kallista minun tapaiselleni tavallisella talonpojan tyttärelle”, kamarineito vastasi.
Emily hymyili. Hän tiesi, että oli löytänyt itselleen matkakumppanin kohti pohjoista.
”Jos haluat siihen mahdollisuuden, niin voit lähteä minun mukaani”, Emily sanoi.
torstai 19. lokakuuta 2023
Ruhtinattaren huoli X
torstai 12. lokakuuta 2023
Ruhtinattaren huoli IX
Betula nana, osa 368
Emily kääntyi Sarneliin päin.
”Oletko sitä mieltä, että meidän olisi hyvä lähteä pohjoiseen?” Emily kysyi.
Sarnel kohautti olkiaan ja huokaisi.
”Rehellisesti sanottuna en tiedä, mikä olisi hyvä. Mutta emme kumpikaan ole tyytyväisiäkään nykytilaan. Uskon, että silloin pitää tehdä jotakin muutoksia”, Sarnel vastasi.
Emily nyökkäsi.
”Minä en kuitenkaan halua vain istua täällä ja odottaa sitä päivää, kun kuulemme huonoja uutisia. Tiedän, että voin tehdä enemmän. Ja tiedän, että sinä voit ja haluat myös tehdä enemmän kuin vain istua täällä minun lapsenvahtina”, Emily sanoi.
Sarnel naurahti.
”En tiedä olenko edes lapsenvahtina sinulle. Tai enemmin muut Mihailin alaiset ja Mihailin henkivartiokaarti toimivat sinun lapsenvahtinasi”, Sarnel sanoi.
”Mitä sinä sitten teet?” Emily kysyi.
Sarnel kohautti olkiaan.
”Taidan vain tappaa aikaa ja odottaa, että jotakin tapahtuisi”, Sarnel vastasi.
Emily hymähti.
”Me voimme laittaa jotakin tapahtumaan”, Emily sanoi.
”Tarkoitat varmaan, että minä voin laittaa jotakin tapahtumaan sillä, että vien sinut pohjoiseen”, Sarnel sanoi.
”Minä haluan lähteä pohjoiseen. Jos sinä et halua minua sinne viedä, niin lähden sinne yksin”, Emily sanoi.
”Miten aiot päästä sinne?” Sarnel kysyi.
”Jos armeija pystyy kulkemaan pohjoiseen, niin kyllä yksinäinen ratsastaja pystyy siihen myös”, Emily sanoi.
Sarnel pudisteli päätään.
”Tuo kuulostaa aivan hullulta ajatukselta. En usko, että pääsisit edes Reueliin saakka yksin”, Sarnel sanoi.
”Jos et halua auttaa minua, niin pääsen sinne kyllä. Ja paljon pidemmälle”, Emily sanoi.
”Yritätkö tuolla painostaa minua avuksesi?” Sarnel kysyi.
”Kerron vain, mitä aion tehdä joka tapauksessa”, Emily vastasi.
”Minusta se on niin harkitsematonta, että siinä tapauksessa en voi todeta muuta kuin, että en aio auttaa sinua. Ole pahoillani”, Sarnel sanoi.
”Sietääkin olla”, Emily sanoi.
Kaksikko katsoi toisiaan hiljaisina.
”Aiotko sitten paljastaa suunnitelmani henkivartiojoilleni?” Emily kysyi.
”En. Se herättäisi liian paljon kysymyksiä siitä, miten sain tietää asiasta. Minuun luotetaan jo valmiiksi riittävän vähän”, Sarnel vastasi.
”Kiitos”, Emily sanoi.
”Hyvää yötä, arvon ruhtinatar. Ja turvallista matkaa seikkailuusi, jos sille päädyt”, Sarnel sanoi.
Sarnel poistui ja jätti Emilyn yksin kellariin. Emily tunsi itsensä petetyksi. Siitä kuitenkin nousi uusi tunne. Hän päätti lähteä yksin kohti pohjoista.
torstai 5. lokakuuta 2023
Ruhtinattaren huoli VIII
Betula nana, osa 367
Kun Nasha oli mennyt, Emily käänsi huomionsa Sarneliin.
”Täällä voimme keskustella mistä tahansa täysin rauhassa ilman ylimääräisiä kuulevia korvia”, Emily sanoi.
”Uskon sen”, Sarnel sanoi.
Sarnel katseli ympärilleen kellarisalissa.
”Miksi pyysit Nashan etsimään tämän paikan?” Sarnel kysyi.
Emily oli hetken vaiti ja mietti, olisiko järkevää kertoa Sarnelille totuutta. Hän tuli siihen lopputulokseen, ettei asian piilottelulla Sarnelilta olisi mitään hyötyä. Tämä oli kulkenut saman matkan hänen ja Mihailin kanssa pohjoiseen ja sieltä pois.
”Tarvitsin paikan, jossa voin harjoitella puunkirouksen kanssa”, Emily vastasi.
”Luulin, että hallitsit sen käytön jo”, Sarnel sanoi.
”Niin hallitsin, mutta kun en käyttänyt sitä pitkään aikaan, niin taitoni alkoivat rapistua”, Emily sanoi.
Emily piti tauon.
”Ja puunkirous alkoi myös elää omaa elämäänsä. Se alkoi välillä päästä hallinnastani ja tulla ulos milloin itse halusi. Minun oli pakko opetella hallitsemaan sitä paremmin ennen kuin se alkoi hallita minua”, Emily sanoi.
Sarnel katsoi Emilyö huolestuneena.
”Anteeksi, en tiennyt”, Sarnel sanoi.
”Ei se mitään. Minullakin meni aikaa tajuta asia ja ryhtyä toimiin. Onneksi eläinystäväni olivat auttamassa minua ja varsinkin Nav auttoi minua paljon harjoitteluni kanssa. Sitten Nasha löysi tämän paikan ja pystyin harjoittelemaan isompia asioita puunkirouksen kanssa. Pieniä asioita pystyin tietysti harjoittelemaan myös omissa tiloissani”, Emily sanoi.
”Toivon, että harjoittelu on tuottanut tulosta”, Sarnel sanoi.
”Uskoisin sen tehneen niin. Toki aina voisi harjoitella enemmän, mutta varsinkin nyt minulla on hyvin rajallisesti aikaa siihen”, Emily sanoi.
”Toivon, että sinulla on kuitenkin riittävästi aikaa siihen”, Sarnel sanoi.
Emily kääntyi poispäin Sarnelista ja katsoi seinää, johon kellarin kosteus tiivistyi.
”Riittävää voi olla vaikeaa mitata”, Emily sanoi.
”Tunnetko sitten, että tarvitsisit enemmän harjoitusta?” Sarnel kysyi.
”Toistaiseksi tämä riittää. Pitkällä aikavälillä asia voi olla eri tavalla”, Emily vastasi.
”Sitten meidän täytyy tehdä asialle jotakin. Varsinkin siinä tapauksessa, jos päätämme, että emme lähde auttamaan Mihailia pohjoiseen. Sinä olet liian tärkeä joutuaksesi puunkirouksen valtaan ja sitä paitsi voimillesi voi tulla vielä tarvetta”, Sarnel sanoi.
torstai 28. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli VII
Betula nana, osa 366
Emily lähetti yöllä lemmikkikobransa Nashan hakemaan Sarnelin ja tuomaan tämän linnan kellariin. Hän oli todennut, että paikka, jossa hän saattoi harjoitella puunkirouksen hallintaa rauhassa, antaisi mahdollisuuden myös keskustella rauhassa ilman ylimääräisiä korvia kuulemassa asioita, joiden he halusivat pysyvän salassa. Suunnitelman helppo osuus oli hiipiä linnan läpi huomaamatta, koska hän oli ehtinyt oppia siihen parhaat reitit. Hieman vaikeampaa oli harhauttaa kamarineitoa, joka oli tekemässä illan viimeisiä askareita. Samoin pitkälliseksi osoittautui odotus, jonka eteen Emily joutui linnan kellarissa.
”Ehkä olisi kannattanut varoittaa Sarnelia etukäteen, jotta hän olisi osannut olla valmiina”, Emily sanoi.
Lopulta Emily kuuli Sarnelin puhinan kellarin käytävästä. Nasha opasti vielä oikean oviaukon ja Sarnel ilmestyi sen takaa näkyviin. Demoni näytti hieman väsyneeltä ja tämän vaatteet eivät olleet yhtä huolella puetut kuin yleensä. Nasha oli asettunut demonin olkapäille.
”Sinullahan kesti”, Emily sanoi.
”Pahoittelut, ruhtinatar. En ollut valmiina, kun Nasha saapui huoneistooni ja valmitsemani reittille osui paljon väkeä, jonka mieluummin en haluaisi tietävän, että hiippailen keskellä yötä pitkin linnan käytäviä”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi.
”Tänne pääsee helposti huomaamattomasti, jos tietää oikean reitin. Minullakin meni jonkin aikaa sen hakemiseen. Hyvä kuitenkin, että pääsit tänne jokseenkin huomaamattomasti”, Emily sanoi.
”Hyvä, että olet löytänyt paikan, jossa voimme puhua rauhassa”, Sarnel sanoi.
”Paikan löytämisestä voit kiittää Nashaa”, Emily sanoi.
Sarnel katsoi olkapäillään lepäävää käärmettä.
”Kiitos siis sinulle”, Sarnel sanoi.
”Aina palveluksessanne”, Nasha sanoi.
Käärmeen liikkeet olivat korostetun hitaita.
”Toivoisin kyllä, että täällä olisi hieman lämpimämpää. Käyn aika hitaasti, kun on niin viileää”, Nasha sanoi.
”Linnan kellari on viileä, varsinkin yöllä”, Emily sanoi.
”Tai varmaan vuorokauden ajasta riippumatta”, Sarnel sanoi.
”Niin taitaa olla”, Emily sanoi.
Nasha nyökkäili hitaasti.
”Jos haluat, niin voit palata ylempiin kerroksiin. Me pärjäämme täällä hyvin”, Emily sanoi.
”Tekisin niin mielelläni. Hyvät yöt teille”, Nasha sanoi.
”Hyvää yötä”, Emily sanoi.
Sarnel laski käärmeen maahan ja tämä lähti hitaasti kiemurtelemaan kohti ovea.
torstai 21. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli VI
Betula nana, osa 365
Emily odotti edelleen Sarnelin vastausta, jota tämä ei halunnut antaa.
”Mitä siis vastaat?” Emily kysyi.
”Mutta mitä merkitystä sillä on?” Sarnel kysyi.
”Mitä merkitystä millä?” Emily kysyi.
”Sillä, mitä minä vastaan”, Sarnel vastasi.
”Sitten voimme toimia sen mukaan, mitä sinä vastaat”, Emily sanoi.
”Mutta emme me voi täältä noin vain lähteä. Miellä molemmilla on velvollisuudet ja tehtävät täällä hoidettavana. Eivät ne tapahdu, jos lädemme täältä pois”, Sarnel sanoi.
”Aina voi asettaa jonkin sijaisen”, Emily sanoi.
”Eivät he suostu siihen”, Sarnel sanoi.
”Jos tarkoitat Mihailin uskollisia sotilaita ja virkamiehiä, niin kyllä suostuvat, jos heiltä ei kysytä asiasta mitään”, Emily sanoi.
”Aiotko sitten vain hävitä salaa paikalta?” Sarnel kysyi.
Emily ei vastannut. Sarnel kuitenkin arvasi, mitä tämä ajatteli.
”En voi uskoa, että suunnitteletkaan sellaista. Mihail on antanut meille tehtävän tänne ja sinä aiot hiipiä salaa yön pimeydessä siltä karkuun”, Sarnel sanoi.
”Aion lähteä pelastamaan Mihailin, jotta hän voi johtaa Netronovalaa ja sen kansaa myös jatkossa”, Emily sanoi.
Sarnel huokaisi.
”Uskot sen olevan parempi ratkaisu kuin se, että hoitaisit oman velvollisuutesi täällä samalla kun Mihail hoitaa omaa velvollisuuttaan pohjoisessa?” Sarnel kysyi.
”En koe tätä täällä olemista velvollisuudekseni, vaan Mihailin velvollisuudeksi. Minun velvollisuuteni on olla Mihialin rinnalla, missä ja mitä ikinä hän tekeekään”, Emily sanoi.
Sarnel katseli joelle ja pohti tilannetta.
”Minun täytyy miettiä asiaa. Ja meidän täytyy miettiä asiaa yhdessä. Keskustella ja katsoa, mikä on järkevä tapa toimia”, Sarnel sanoi.
Emily näytti tyytyväiseltä.
”Tiesin, että suostuisit, koska tiedän sinun haluavan parasta Mihailille”, Emily sanoi.
”Kyllä, haluan parasta Mihailille, mutta en vielä sanonut suostuvani. Sanoin olevan valmis pohtimaan ja keskustelemaan asiasta”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi. Hän ei ollut enää innoissaan, mutta tyytyväisempi kuin aikaisemmin.
”Voimme keskustella myöhemmin linnassa”, Emily sanoi.
”Jos keksimme sieltä sopivan paikan”, Sarnel sanoi.
”Saatan tietää sopivan paikan”, Emily sanoi.
Sarnel katsoi Emilyä kysyvästi, mutta ei lähtenyt kysymään tarkemmin, mitä tämä tarkoitti.
torstai 14. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli V
Betula nana, osa 364
Sarnel katsoi Emilyä.
”Mitä tarkoitat?” Sarnel kysyi.
”Vastaa ensin kysymykseeni, niin kysyn sinulta toista asiaa”, Emily vastasi.
Sarnel pudisti päätään ja huokaisi.
”No, rehellisesti sanottuna en ollut mitenkään innoissani tästä tehtävästä, jonka Mihail minulle antoi. Ymmärrän myös, että asia on Mihailille tärkeä ja teen parhaani, jotta sinä pysyt turvassa”, Sarnel sanoi.
”Eli olisit mieluummin jossakin enemmän toimintaan menevässä tehtävässä?” Emily kysyi.
”Oliko tämä se toinen kysymys?” Sarnel kysyi.
”Ei. Tämä oli jatkokysymys edelliseen”, Emily vastasi.
”Niin minä arvelinkin”, Sarnel sanoi.
”Kyllä sitä niinkin voisi sanoa, että olisin mieluummin jossakin muussa tehtävässä, jossa pääsisi lähemmäksi toimintaa. Mutta haluan myös suorittaa hyvin ne tehtävät, jotka minulle osoitetaan, joten en valita tästäkään tilanteesta”, Sarnel sanoi.
”Tai et ainakaan valita minulle. Mihailille varmasti valittaisit”, Emily sanoi.
Sarnel naurahti.
”Saatat olla oikeassa. Saatoin Mihailille jo antaa jonkinlaisen kommentin tästä tehtävästä, kun hän sen minulle antoi”, Sarnel sanoi.
Emily vilkaisi ympärilleen varmistaakseen, ettei aivan vieressä ollut ketään kuulemassa.
”Haluaisitko sitten päästä tästä tehtävästä eroon, päästä toiminnan pariin ja viedä minut Mihailin luokse?” Emily kysyi.
Sarnel jäi miettimään ja vilkuili sitten ympärilleni.
”Jos kukaan edes kuulee, että kysyt minulta tuollaista, niin minut häädetään hovista. En voi vastata sinulle mitään”, Sarnel vastasi.
”Tiedän, että voit. Ja minä olen se, joka päättää keitä hovissa on. Voin luvata, että vastauksestasi riippumatta olet yhtä tervetullut sinne kuin tähänkin saakka”, Emily sanoi.
Sarnel näytti tuntevan itsensä epämukavaksi Emilyn kysymyksen edessä.
”Vaikka ehkä tunnetkin itsesi epämukavaksi, niin haluan tietää vastauksen. Ennen kuin vastaat, en luovuta asiassa”, Emily sanoi.
Sarnel hymähti.
”Siksi sinä siis kutsuit minut mukaan, että voit ahdistella minua tästä asiasta. Olisi pitänyt aavistaa pahaa, kun kamarineitosi tuli pyytämään minua mukaan, koska haluat keskustella jostakin asiasta”, Sarnel sanoi.
”Jos et olisi tullut mukaan, olisi keksinyt jonkin toisen mahdollisuuden keskustella kanssasi”, Emily sanoi.
”Sitä en epäile”, Sarnel sanoi.
Rantamaisema lipui pikkuhiljaa ohitse, mutta kireä tunnelma heidän välillään pysyi. Jos ei muuten, niin Emily piti siitä huolen katseellaan, joka ei päästänyt Sarnelia rentoutumaan.
torstai 7. syyskuuta 2023
Ruhtinattaren huoli IV
Betula nana, osa 363
Jokilaiva lipui hiljaa tuulen kuljettamana kohti ylävirtaa. Matkustavat istuivat mukavilla tyynyillä varjostavan kankaan alla, mutta laivan miehistö tekei töitä auringossa varmistaen mukavan ja rauhallisen matkanteon.
Emily oli ottanut laivalle mukaan vain kamarineitonsa, muutaman läheisimmän neuvonantajan, muutamia henkivartijoita sekä Sarnelin. Toinen laiva seurasi heitä vähän kauempana mukanaan lisää henkivartijoita ja henkilökuntaa ja jokivartta ratsasti suurempi joukko henkivartijoita. Oli hankalaa päästä olemaan omassa rauhassa.
”Olisikohan Mihail lähtenyt näin suuren vartioston kanssa eväsretkelle”, Sarnel sanoi.
”Tuskin”, Emily sanoi.
”Miksi sitten sinä otat?” Sarnel kysyi.
”Osittain siksi, että Mihail oli ennen lähtöään määrännyt henkivartiokaartinsa suojelemaan minua tarkemmin kuin mitä häntä itseään on vartioitu. Samoin hän oli määrännyt neuvonantajilleen, että minun suojelemisesta olisi pidettävä hyvää huolta. Nämä kaikki noudattavat ruhtinaan käskyä parhaansa mukaan”, Emily vastasi.
”Voisit kuitenkin vaatia pienempää joukkoa”, Sarnel sanoi.
”Ehkä voisinkin, mutta ajattelin myös sitä, ettei henkivartioillakaan ole kovinkaan paljoa vaihtelua linnan sisällä minua vahtiessa. Pieni laivaretki joella tai pidempi ratsastus sen vartta tekee heille varmasti hyvää”, Emily sanoi.
Sarnel nyökkäsi.
”Olet luultavasti oikeassa. Mukavaa vaihtelua. Sekä myös hyvää harjoitetta sitä varten, jos henkivartiokaartin tarvitsee joskus tehdä muutakin, kuin pyöriä linnan saleissa kiiltävissä haarniskoissaan”, Sarnel sanoi.
Emily naurahti. Naurun jälkeen hän kuitenkin jäi vaitonaiseksi.
”Kaikki hyvin?” Sarnel kysyi.
”On, minulla on kaikki hyvin”, Emily vastasi.
Sarnel ymmärsi heti, miksi Emily oli vaitonainen. Sarnel mietti asiaa hetken ja totesi, ettei aihetta voinut väistellä loputtomiin. Ja jos asia Emilyä painoi, siitä puhuminen voisi keventää siitä aiheutuvaa kuormaa. Sarnel katsoi Emilyä.
”Mutta epäilet, onko Mihaililla kaikki hyvin”, Sarnel sanoi.
”Niin”, Emily sanoi.
Sarnel käänsi katseensa joelle.
”Hänellä on varmasti kaikki hyvin”, Sarnel sanoi.
”Mutta miten kauan on?” Emily kysyi.
Sarnel kohautti olkiaan.
”Me emme voi sitä tietää varmaksi. Voimme vain uskoa siihen voimaan, jota hänellä on”, Sarnel sanoi.
Emily nyökkäsi ja jäi taas hetkeksi miettimään.
”Haluaisitko sinä tehdä jotakin muuta kuin muutakin, kuin vain pyöriä linnan saleissa kiiltävässä haarniskassa?” Emily kysyi.