Betula pubescens, osa 5
Kuolleiden armeijan pääjoukko marssi suoraan Reuelin
vapaakaupungin ohitse. Kylä oli aivan liian pieni pysähdyspaikka koko
armeijalle. Edkar, Miranda ja Venir sen sijaan ratsastivat keitaan ympärille
rakennettuun vapaakaupunkiin.
”En sanoisi tätä kyllä hyvällä tahdollakaan kaupungiksi”,
Edkar sanoi.
”En minäkään, herra kenraali”, Venir sanoi.
”Minusta paikka näyttää oikein viehättävältä”, Miranda
sanoi.
Edkar ja Venir vilkaisivat Mirandaa.
”Mikä ei tietysti liity millään tavalla siihen, voiko
paikkaa sanoa kaupungiksi”, Miranda sanoo.
Kyläläiset seurasivat uteliaina ohi marssivaa armeijaa.
Erityisesti sotilaiden heikko kunto herätti ihmetystä. Jotkut menivät jopa
tarjoamaan sotilaille vettä, mutta pettyivät tullessaan torjutuksi.
Muutama kyläläinen huomasi lähestyvät ratsastajat ja tulivat
heitä vastaan.
”Tervehdys, kulkijat” reuelilainen sanoi.
”Tervehdys. Toivomme, että voisimme tavata Reuelin
vapaakaupungin johtajan”, Venir sanoi.
”Meillä ei ole täällä johtajia, vaan kaikki ovat vapaita
miehiä ja naisia”, reuelilainen sanoi.
”Hyvä tietää. Toivon mukaan tämä ohituksemme ei häiritse
teidän arkista elämäänne. Aavikolla ja savannilla on hankala suunnistaa ja tämä
keidas tarjoaa meille kauan kaipaamamme kiintopisteen”, Venir sanoi.
”Läsnäolonne ei häiritse meitä niin kauan kun ette häiritse
meitä”, reuelilainen sanoi.
”Toivomme myös mahdollisuutta täydentää vesi- ja
ruokavarantojamme, kohtuullista korvausta vastaan tietenkin”, Venir sanoi.
”Jokainen täällä myy omistaa, jos haluaa ja voi. En voi
muiden puolesta sanoa, mutta itselläni on jotakin, josta pystyisin luopumaan.
Keitaasta saa ottaa vettä vapaasti”, reuelilainen sanoi.
Edkar ja Venir nyökkäilivät.
”Osaatkos sanoa mitä mieltä täällä oltaisiin siitä, jos
täältä Aegyzan Netronovalaan muodostettaisiin pysyvä kauppayhteys?” Venir
kysyi.
Tähän kyläläinen ei osannut vastata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti